Eilen aamulla kännykkään oli ilmestynyt tekstari: "Lähdettiin sairaalaan. Voitko käyttää koirat ulkona aamulla." Olin jo pari päivää tuota viestiä odotellutkin, ja onneksi sattui aamupäivällä olemaan aikaa. Kirsi ja Vadim olivat siis lapsenteossa, ja olin luvannut hoitaa dobermanneja Obelixia ja Geaa sekä kissoja Tigraa ja Vanjaa tarvittaessa.

Eilen kävimme Unskin ja Pamin kanssa 3 kertaa Goltsevan eläinkuntaa hoitamassa. Kissat pysyttelivät visusti makuuhuoneen puolella - itse asiassa en nähnyt Vanjaa koko aikana. Huomasin vain päiväpeiton alla liikahtelua. Päivän aikana ruoat olivat kuitenkin hävinneet ja hiekkalaatikkoon ilmestynyt tavaraa. Toopet olivat aina aidosti iloisia kun saavuimme ja lenkillä riekkasivat innoissaan. Gean ja Pamin leikit kävivät niin kivasti yksiin, ja jostain syystä usein ylvään välinpitämätöntä esittävä Obelix jopa pussaili Unskia. Toinen ääni oli kellossa iltayhdeksältä, kun lähtiessäni sammuttelin valoja ja toivottelin hyvää yötä: Molemmat seisoivat surkeina hännät koipien välissä - Obsu jopa nojasi päälakeaan vatsaani vasten ja huokaili. Ikävissään olivat, raukat.

Pieni tyttö tuli maailmaan tänään puoli yhdeksän aikaan . Vadim ei malttanut tulla kotiin ennen iltaa, joten käytiin vielä iltapäivällä lenkillä koko konkkaronkka. Voin kertoa, että jos joltakulta puuttuu elämästä haasteita, niin kannattaa kokeilla kahden riehuvan, innokkaan ja hulluna kiskovan dobermannin ja kahden innokkaan aussien ulkoiluttamista pimeällä ja liukkaalla kylätiellä tuppuraisessa lumituiskussa. Mutta on ne niin liikuttavia, kaikki 4 ystävystä.