Aah, ihana olla kotona rankan reissun ja vatsataudin jälkeen!

Perjantaiaamuna suuntasin täpötäyden auton kanssa Kuopioon arkkipiispa Leon synttäreille. Koirat saivat istuskella autossa suurimman osan päivää, mutta toki virallisten juhlallisuuksien lomassa oli aikaa lenkittääkin niitä. Iltapäivällä ajelimme Jyväskylään äidin luo syömään. Siitä jatkoimme edelleen Padasjoelle, missä pitkän iltalenkin jälkeen yövyimme kauniissa hämäläismaisemassa. Kesä oli paljon pitemmällä kuin meillä.

Lauantaiaamuna nokka kohti Lahtea ja palveluskoirien rotuottelua. Kilpailupaikalla selvisi järjestys: esineruutu, tottis ja haku.

Pami lähti esineruutuun innoissaan, merkkasi esineen, mutta ei ottanut. Jatkoi sitten matkaansa ja merkkasi vasemmasta takanurkasta toisen esineen. Kun se ei ottanut sitäkään, sanoin uudelleen käskyn "esine!" ja niinhän Pami nappasi nahkahanskan suuhunsa. Tullessaan se vielä kävi katsomassa sitä esinettä, jonka ensiksi oli merkannut, mutta ei vaihtanut, vaan toi hanskan minulle. Luovutus oli hyvä. 27 pistettä.

Tottis oli aivan surkeaa. En ehtinyt viritellä Pamia esineruudun jälkeen ollenkaan, ja sen huomio olikin ihan muualla melkein koko ajan. Seuraaminen oli löysää, liikkeestä istumisessa jäi seisomaan, maahanmenoon tarvitsi lisäkäskyn, hypyssä kolautti estettä tullessaan, vinot perusasennot ja eteen lähetyksessä Pami ei ollut hereillä ollenkaan ja eteni vain ihan vähän matkaa. Kaiken kaikkiaan saatiin raavittua kokoon 73 pistettä.

Haku sitten. Maasto oli aivan mahtava: kallioista metsää, selkeä, leveä metsäpolku keskilinjana ja näytöillekin pääsi polkuja pitkin! Pami työskenteli upeasti ja tarkasti hienosti koko alueen hyvässä ajassa. Ensimmäinen ukko nousi vasemmasta etukulmasta ja kolmas ukko vasemmasta takakulmasta. Keskimmäinen ukko oli umpiroskiksessa n. 50 metrin kohdalla oikealla, eikä Pami  osannut sitä ilmaista. Tulos 122 pistettä. Maastopisteet siis yhteensä 149 pistettä (koulariin olisi vaadittu 150). Harmitti kyllä, mutta toisaalta: eihän koira ole valmis siirtymään avoimeen luokkaan, jos se ei osaa ilmaista ukkoa umpiroskiksesta, vai mitä?

Muutoin päivä oli mukava, kaunis ja lämmin, ja tunnelma rotuottelussa mukava. Rottweilerit veivät joukkuevoiton, toisena riisenit ja kolmantena hoffit. Aussiejoukkueesta vain Soile ja Tito saivat tuloksen ja koularin HK2.

Pitkän päivän jäkeen ajelimme Roosan, Pepsin, Maridan, Jukan ja Henkan luo Vesivehmaalle. Siellä oli grilli lämpimänä ja pikku iltalenkin jälkeen lämpeni myös sauna. Vietimme mukavan illan ja rauhaisan yön - kiitokset, ystävät!

Aamupalan ja -lenkin jälkeen suuntasimme Helsinkiin. Jätin koirat Ruun seuraksi, ja lähdimme Helenan kanssa metrolla keskustaan. Helenan viettäessä kaunista kesäpäivää ystävien kanssa Kaivopuiston kesäkonsertissa minä ahkeroin edesmenneen ystäväni Galinan asunnolla tutkien hänen isänsä, sävltäjäprofessori Peter Akimovin jäämistöä. Illalla teimme Helenan, Ruun, Unelman ja Pamin kanssa pitkän lenkin ja menimme aikaisin nukkumaan.

Maanantaina oli vuorossa Espoon Siikaranta-opisto ja siellä kansanopistopäivät. Paikka on kaunis ja ohjelma vaikutti lupaavalta Nuuksion retkineen ym. Iltapäivällä alkoi kuitenkin sataa ja tuulla, ja arpailin pitkään, jäänkö vielä seuravaan päivään. Päätin lopulta lähteä ajelemaan kotiin päin, kun olokin tuntui jotenkin kummallisen vetämättömältä.

Kotona ennen puoltayötä alkoikin sitten vatsatauti oikein toden teolla, ja nyt on mennyt pari päivää sairastaessa. Äsken kävin koirien kanssa kävelemässä kylmä hiki otsalla, mutta eiköhän pahin ole jo ohi.