Kävin illan korvalla tallaamassa pienen esineruudun Tutjuntien varteen pälvialueelle. Ruudussa oli kyllä leveyttä, mutta syvyyttä ehkä vain parikymmentä metriä, kun taempana oli paksusti lunta. Ja sitten jotenkin puoliunessa varmaankin pudottelin alueelle 8 esinettä, vaikka tarkoitus oli laittaa vain 6.

Koirat olivat tietysti aivan hurmoksissaan. Unski piti palauttaa järjestykseen jo ennen autolta lähtöä, kun haukkui ja komensi minua. Puin sille pk-liivit ja ketjupannan, näytin makkararasiaa, ja sitten mentiin. Seuruutin sitä kunnon pätkän tiellä, ennen kuin mentiin ruudun kulmaan. Rakas, hassu Ulpukkani haki loistavasti kolme esinettä peräkkäin, tappamatta ja viskelemättä yhtäkään, nopeasti, tehokkaasti ja kaikin puolin mallikelpoisesti, vaikka välipalkkana sai vain kehuja. Ihanaa! Menisipä se aina näin! Nyt ei vaan passaa pilata sitä liialla treenauksella. Riekuttiin wubban kanssa ja sitten juostiin autolle syömään makkarat.

Sitten oli Pamin vuoro. Pampulan ongelmaksi on alkanut tulla tuo mahdoton huutaminen. Se kiljuu ja piippaa ja visertää täyttä kurkkua, kun ollaan menossa tekemään jotakin - mitä tahansa. Nyt vaadin siltä täyttä hiljaisuutta ennen kuin lähdettiin kävelemään ja ennen ruutuun lähetystä. Eihän se mua haittaa, mutta tuomaria saattaa haitata.

Pampula haki hienosti viisi esinettä peräkkäin ilman välipalkkoja. Yhden se heitti mulle n. metrin päästä, mutta en ottanut koppia, ja Pami hoksasi heti nostaa sen uudelleen mulle käteen. Lopuksi wubbapeliä ja sitten makkaransyöntiä. Ja mahdottomasti kehuja!

Nyt paistuu Kirin ja Muksun synttärikakku uunissa ja kaksi tyytyväistä tytteliä makaa jaloissani.