Kyllä se urheilusta käy, neljän koiran treenaaminen nimittäin. Tallasin iltasella vielä esineruudun pellolle, jossa on niiton jälkeen sellaista puolisääreen ulottuvaa heinää. Vaihteeksi näin, koska muualla lähistöllä on heinikko aivan liian pitkää ja vaikeakulkuista, ja kunnon metsään oli liian pitkä matka (lähes puoli kilometriä ).

Ensin koirat kiinni mattotelineeseen. Siinä ne sitten latautuivat, keräsivät energiaa ihan äärimmilleen.  Juoksentelin ruudun joka suuntaan ja edestakaisin, ja pudottelin sinne sitten nahkahanskan, lasten rukkasen ja nahkalompakon. Kiri pääsi ensin hommiin. Mennessä leikitin sitä ensin vähän wubballa ja pyysin tuomaan. Hienosti pikku tyttönen löysi kaksi ensimmäistä esinettä. Kolmas, lomakko, teetti vähän enemmän töitä, mutta hienosti löytyi sekin. Kiri on todella helposti ohjattava, ja niin kevyen tuntuinen! Liikkuu kuin ilmassa ja toimii kuin ajatus! Namuja sai jokaisesta esineestä ja lopuksi kunnon wubbaleikit.

Sitten Unski. Toimii kuin unelma. Lähti kuin tykin suusta, työskenteli päämäärätietoisesti ja itsenäisesti ja täydellä vauhdilla. Toi esineet suorinta tietä tehokkaasti käteen. Varmaan meni noin puolitoista minuuttia, kun mulla oli kaikki esineet taskussa. Namuja ja wubbaa lopuksi.

Pami teki myös oivallista työtä, mutta se on hieman vaisu - varmaan hormonit hyrrää nyt siihen malliin. Mutta kaiken kaikkiaan ihan erinomainen suoritus!

Unnu sai latautua kauimmin ja kyllä siinä sitten olikin potkua. Virittelin myös Unnua ensin wubballa ja hoin "esine", ennen kuin muistin, että Hanne sanoo aina "lelu". Unnu näytti kyllä tietävän mistä on kysymys, mutta varmuuden vuoksi käytin sitten "lelu" -käskyä. Unnukin joutui etsimään lompakkoa hiukan pitempään, mutta todella hienosti löysi senkin ja toi kaikki esineet ihan lähelle käteen ja tapitti minua aina niska kenossa suoraan silmiin. Kyllä kelpasivat namut ja wubbaleikki!