Kaunis kesäsää on kestänyt maanantaista saakka, ja olemme nauttineet täysin siemauksin!

Maanantai-iltana kokoonnuimme hakutreeneihin Jaamankankaalle. Viia oli hommissa kolmatta kertaa elämässään, ja muisti selvästi, mikä on homman nimi. Tehtiin neljä puolipakoa, eli maalimies meni valmiiksi metsään n. 10-15 metrin päähän ja lähti siitä juoksemaan poispäin kymmenisen metriä. Kun maalimies putosi kyykkyyn, lähetin Viian perään. Kylläpä koipeliinilla riitti vauhtia! Maalimiehet palkkasivat namuilla ja syöttivät pentua koko matkan pois tullessaan. Kaksi ensimmäistä pakenivat lähempää; kaksi viimeistä olivat oikeastaan haamuja. Innolla lähti pikkuinen, juoksi lujaa ja kauas.

Keskiviikkona käytiin Pamin kanssa treenaamassa vepeä, Kaunislahdessa ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Sää oli tyyni ja helteinen. Rannansuuntainen vienti sujui muutaman kerran Seijan vahvistaessa kutsulla toisesta veneestä, mutta viimeiseksi saatiin aikaan vielä täydellinen suoritus ilman lisäkäskyjä. Lopuksi ehdittiin vielä tehdä veneen haku yhden kerran. Sekin sujui ihan mainiosti. Toistoja, toistoja vain lisää!

Tänään tein heti aamusta Unskille ja Viialle jäljet. Unskille lyhyt jälki, jossa oli alkumakaus, kaksi kulmaa, kolme makausta ja kaato. Tarkoituksena oli muistuttaa mieleen makausten merkkaaminen ja hauskanpito. Unski toimikin kuin unelma ja oli onnesta mykkyrällä kun kaatona oli rasiallinen makkaraa ja sen jälkeen pelattiin palloa metsätiellä.

Viialle poljin multapohjaiseen oraspeltoon n. 10 m pitkän jäljen ja laitoin juustonpalan joka toiselle askeleelle. Nyt ei ollut oikein keskittymiskykyä ja taisi olla melko kuumakin, ja ehkä namitkaan eivät olleet niin hyviä kuin lihapullat, sillä Viia istahti välillä katselemaan maisemia.odottelin aina hetken ja näytin sille sitten taas jälkeä, ja etenihän se kuitenkin ihan hyvin ja suoraan loppuun saakka.

Pamilla oli hieronnan jälkeen edustuspäivä: Pilkon Citymarket järjesti lemmikkipäivän, missä olimme Pamin kanssa edustamassa Josepaa ja kertomassa toiminnasta. Oli tosi hiljaista, joten meillä oli hyvä tilaisuus treenata tokoa ja hengailla juttelemassa ihmisten kanssa. Paikalla oli myös Best Friendin edustuspiste, missä tytöt järjestivät naminsyöntiformulakisan koirille. Hilkka oli käynyt Kirin kanssa vetämässä pohja-ajan, mutta Pami ylsi lähes samaan aikaan huippuimuroinnillaan! Pikku Valokin oli osallistunut, mutta aikaa oli kulunut lähes tuplasti emoon verrattuna. Tytöt arvelivat, että Pamille tuli varmasti joka tapauksessa yksi päivän kolmesta parhaasta ajasta, ja lupasivat lähettää palkinnon jälkeenpäin postissa.