Maanantaiaamun vietin puhelimessa kuunnelleen Liperin terveyskeskuksen vaihteesta yksitoikkoista taukomusiikkia 58 min! Grrrrrr. Seuraavan kerran tilaan suoraan ambulanssin. No, kyse ei kuitenkaan ole kuin poskiontelontulehduksesta. Sain lopulta lääkäriajan, joten ei kannattanut lähteä ennen sitä enää töihin. Kun kaikki lumetkin lähtivät viime päivinä, niin päätin mennä jälkimetsään. Jälkien vanhetessa tehtiin vähän yli tunnin lenkki koirien kanssa. Tämmöiset jäljet tällä kertaa:

Unski:
Tavoitteena hauska ylläpitojälki, varmaan alle kilometrin mittainen, 8 kulmaa, joista 2 terävää, 6 keppiä. jana 50 m.
Maasto mäntyrinteessä, paksua ja kivikkoista sammalta ja varvikkoa, kaatuneita puunrunkoja, risukkoja, hyvin runsaasti hirven jälkiä ja jätöksiä!
Palkkana kepeistä kuivattuja kuoreita ja loppupalkkana kunnon pallopeli, kuten aina.
Janalta Unski otti hirven jäljen, palasi noin viiden metrin päästä, nosti sitten takajäljen, mutta korjasi itse.
Vauhtia oli taas hivenen liikaa minulle, joten jouduin jarruttelemaan ihan maastosta johtuvista syistä. Kaikki kepit nousivat hienosti, luovutus tapahtui silmät loistaen ja palkka oli mieluinen. Kulmat Unski otti nyt tosi hyvin; ainoastaan ekassa suorassa kulmassa se teki silmukan. Hirvien jäljet ja tekoset eivät haitanneet janan jälkeen - hienoa!

Pami:
Tavoitteena maaston vaihteluiden ja kulmien harjoittelu. Pituutta noin kilometri, 6 kulmaa, joista yksi terävä + useita kaarroksia. 6 keppiä, jana 30 m.
Maasto oli hyvin vaihtelevaa. Jana oli jyrkässä ylärinteessä, sitten sekametsää, heinikkoa, neulasmattopohjaista sankkaa kuusikkoa, istutuskoivikko, metsätien pohjaa, kuusikkoa ja taas sekametsää. 3 ojan ylistystä ja yksi tien ylitys.
Apuva mikä into ja vauhti! Kuusikoissa jouduin laskemaan liinasta irti, ja Pami hävisi sen tien - onneksi se löytyi aika pian aina keppi suussa. En saisi laskea liinasta irti, koska Pamilla on tapana kepin löydettyään juosta kiireesti tuomaan sitä mulle - ja siinä vaiheessahan jälki saattaa hukkua, ei tosin kauas, mutta kuitenkin. Tällä kertaa nenätyöskentely oli tarkempaa kuin aikoihin - olisiko paljoilla peltotreeneillä osuutta asiaan? Yhdessä suorassa kulmassa meni yli n. 3 m mutta korjasi heti itse, en ehtinyt edes pysähtyä. Kaikki kepit nousi hienosti ja riemu oli suorastaan rajaton. Hassu eläin tuo Pamela. Palkat samat kuin Unskilla.

Kotiin päästyä oli Pamin pesuvuoro. Sen turkki on vihdoin kasvanut miltei täyteen mittaansa, ja on tosi tuuhea ja hyväkuntoinen. Iltapissillä se tietysti kävi pyörimässä jossain multakasassa, joten jouduin pesemään sitä vielä uudestaan.