Vihdoinkin koitti se päivä, kun pääsimme taas paimentamaan Viian kanssa. Ensimmäisen kerran kävimme aussieleirin aikaan. Silloin otettiin suuri lauma (yli 20 lammasta) ja lähdettiin metsätielle. Hanna kulki edellä ja minä Pamin ja Viian kanssa perässä. Viia syttyi asialle heti. Vaikka kyseessä oli Paminkin ensimmäinen paimennus tänä vuonna, niin se alkoi tehdä heti töitä tottuneesti ja näytti pennelille esimerkkiä. Pami on niin ihana: rauhallinen, matalassa viretilassa, keskittynyt ja tarkka. Viia alkoi matkia Pamia, ja ne risteilivät lauman takana vuorotellen puolelta toiselle. Suunnilleen puolimatkassa Pami alkoi hiljalleen jättäytyä vain kulkemaan perässä ja antoi Viian työskennellä. Jos joku lampaista jäi jälkeen, Pami kävi hakemassa sen mukaan. Tien päässä kääntöpaikalla kävi niin, että Viia joutui lauman eteen Hannan luo ikään kuin vahingossa, ja se onnistui pysäyttämään lauman. Siitäkös tytteli innostui! Se sai niin paljon itseluottamusta, että paluumatkalla piti laittaa hihnaan, kun se pyrki komentamaan lampaita ihan ilokseen. Kaikenkaikkiaan kokemus oli niin mahtava, että mun piti ihan nipistellä itseäni uskoakseni että mulla on nyt ihan oikea paimenkoira! Sinikka sanoi, että sullahan on kaksi, mikä tietysti pitääkin paikkansa. Pampula on kyllä ihan mahtava opettaja pienelle.

Eilen siis ajelimme illansuussa taas Kuttukuuhun. Paikalla oli aika monta paimentajaa, jotka harjoittelivat ensi viikon AHBAn paimennuskokeita varten, mm. Marianne ja Ramses sekä Mari ja Soma. Kyllä oli hienon näköistä menoa! Sinikka teki Viian kanssa ensimmäisen kierroksen siten, että minä vain kuljin perässä. Sinikka näytti Viialle ensin pullosauvan merkityksen, ja sitten lähdettiin. Viia kuljetteli laumaa todella hienosti, oli intensiivinen ja herkkä ja haki tasapainoa. Viia on melko vahva koira kuten Pamikin; välimatka lampaisiin pysyy kohtalaisena suurena.

Toisella kierroksella Viia oli jo vähän väsynyt ja lampaankakka maistui. Se alkoi hakea kontaktia minuun, joten vaihdoimme Sinikan kanssa osia. Sinikka ohjasi minua ja minä kuljetin Viian kanssa laumaa. Kuinka upealta tuntuikaan tehdä pennelin kanssa yhteistyötä yhteisymmärryksessä! Teimme kuljetusta ja nopeita käännöksiä. Lopuksi pysäytin lauman, pyysin Viian istumaan ja poistuimme aitauksesta pomppien ja pussaillen!

Paimennuksesta en tietenkään saanut yhtään kuvaa, mutta menomatkalla kävimme lenkkeilemässä ja uimassa Ohtaansalmella Täyssinän rauhan rajamerkillä. Kallioon hakattu rauhansopimus näkyi melko epäselvästi, mutta opastaulu kertoi asian:

Paikka on kuvankaunis:

^Unelma tsiigaa maisemia.

^Viia näki ensimmäistä kertaa elämässään soutuveneen liikenteessä, ja sillehän piti tietysti äristä. Paikalla on kristallinkirkas vesi ja hyvä hiekkaranta. Penneli iloitsi vedestä ja otti siitä kaiken irti.

^Jos on oikein iloinen, niin voi polskutella korkeita roiskeita ihan huvikseen.

^Pami-mummon kanssa keppiä noutamassa.

^Pamppu nauttii kesästä.

^Koko porukka kuivattelemassa.

^Väsynyt Uu illalla kotisohvalla. Terävä polvi, vai mitä? Karvattomassa aussiessa huomaa aivan uudenlaisia muotoja.