Alkeistottiksessa oli uutena aiheena eteen lähettäminen. Sitä ennen kerrattiin kuitenkin istumista. Nyt kun on harjoiteltu aika paljon perusasentoa ja seuraamista, niin Viia on alkanut hakeutua enemmän mun lähelle. Vaikka yrittäisin saada sen istumaan nopeasti sen ollessa minusta kaukana, niin se kipaisee äkkiä lähelleni ja istuu sitten vasta. Höh. Mitäs nyt tehdään?

Kun se sitten istuu, niin se malttaa kyllä istua ihan hyvin jonkin aikaa, vaikka erkanen siitä kauemmaksi. Istua kököttää niin nolon näköisenä <3.

Eteen lähettämisen opetteluhan on aina hurjan hauskaa. Leikin ensin Viian kanssa pallolla, otin sitten pannasta kiinni ja heitin pallon Riikalle, joka kiikutti sen juosten kentän laitaan. Käsky ja lapsikoira irti. Viia meni kerta toisensa jälleen ihan suoraan ja täysillä pallolle, ja sitten leikittiin.

Pamin kanssa alkavat kaukokäskyt ja luoksetulon pysäytys olla tosi hienolla mallilla. Takapalkka toimii mainiosti. Enää Pami ei vilkuile takseen koko aikaa, vaan tietäväisen näköisenä herkeämättä seuraa minua, kun käyn viemässä pallon sen taakse, palaan takaisin paikalleni ja annan käskyt. Pitäisi uskaltaa vain ilmoittautua kokeeseen, mutta kun kynnys on niin kovin korkea...

Eilen molemmat mummelit pääsivät hierojalle pitkästä aikaa. Pami oli kohtalaisen hyvässä kunnossa, tarkoittaa siis, ettei normaalijumeja isompia vaivoja. Draamakuningatar Unelma otti tilaisuudesta taas kaiken irti: ähki ja puhki ja örisi onnessaan, suukotteli sekä minua että Heliä, venytteli ja ojenteli jalkojaan ja osallistui keskusteluun. Vielä aamullakin Unelma oli niin virkistynyt, että aloitti hurjan painin ja lehmäleikin Viian kanssa. <3 Lehmäleikki = Vanha pehmolehmä (jossa ei juuri ole enää sisuksia) suussa juostaan ensin kilpaa huoneesta toiseen, sitten tapporavistellaan sitä yhdessä ja revitään sitä kappaleiksi. Jossain vaiheessa lehmä lentää nurkkaan ja leikki jatkuu hurjana painina ja hammastenkalisteluna. Hännät heiluvat ja ärinä on tooooosi pelottavaa .