... ja paljon! Kivaa, vaikka sinne menikin haaveet jälkitreeneistä ja kylätiemme on taas hirvittävän liukas! Jo oli auto ojassa venetrailerin kanssa. Mutta metsässä on ihanaa lenkkeillä, kun syvätkin rapakot ovat jäätyneet eikä lunta ole vielä kuitenkaan vaivaksi asti.
Eilen käytiin Pampulan kanssa ottamassa rabies-rokotus samalla kun Maunolta lähti karvaherneet. Pikku-ukko suuttui kertakaikkiaan, kun laitettiin kuljetuskoppaan! Siinä vasta luonteikas kissa! Meidän muut katit ovat aina naukuneet surkeasti autokyydissä, mutta Mauno teki raivokkaita äkkihyökkäyksiä kalteriporttia kohti, yritti repiä ja hajottaa koppaa, ja kun ei onnistunut, niin istua murjotti äänettömänä ja vihaisena loppumatkan. Eläinlääkärin odotushuoneessa se ei edes vaivautunut sähisemään vieraille koirille, murjotti vaan ja mulkoili kopasta. Takaisintulomatkan Mauno veteli sikeitä ja iltasella oli melko nöyrää poikaa. Tänä aamuna se oli jälleen reipas ja iloinen itsensä. Mauno on kovin hämmästynyt elämänsä ensilumesta: se hiippailee ulkona hyvin hitaasti ja nostaa jokaista jalkaa valtavan korkealle, nuuskii ja maistelee lunta.
illalla oli myös Pamin pesuvuoro. Nyt olen pessyt molemmat koirat näyttelyä varten. En ole kuitenkaan vielä päättänyt menenkö kehään ja kenen kanssa. Pamin karva on vielä tosi lyhyttä ja muuten vaan kehtuuttaa tuo näyttelytouhu - Unskihan on lähinnä seuraneidin roolissa mukana. Mutta odotamme kovasti Talan, Simmin ja Kitsin tapaamista Jyväskylässä!