Kun paimennuskurssi peruuntui tältä illalta, niin lähdin innoissani tekemään metsäjälkiä. Valitsin vaikeat maastot: kuusi- ja sekametsää, istutuskoivikkoa kynnetylle pohjalle, suopohjaa, kivikkoa... Tein Unskille melko pitkän jäljen, jossa oli 60 metrin jana, 3 tien ylitystä, 2 ojan ylitystä, 2 terävää kulmaa ja lukuisia mutkia ja suoria kulmia. Ja tietysti 6 keppiä. Siitä tuli oikein hieno. Kun lähdin tekemään Pamille jälkeä hakkuuaukealle alkoi tulla rakeita taivaan täydeltä. Pian sade muuttui sakeaksi lumisateeksi, ja kun olin tallannut Pamin jäljen ja palannut autolle, joka paikassa oli 4 cm lunta ja sade vaan jatkui.

No, eipä muuta kuin saman tien kokeilemaan, jäikö lumen alle tunnistettavia hajuja. Unski nappasi janalta takajäljen, lähti sitten oikeaan suuntaan, eteni noin 10 metriä ja eksyi sitten täysin. Pyöri ja etsi ja kierteli ja kaarteli. Kun se pysähtyi seisomaan ja katselemaan minua, menin tielle suunnilleen siihen kohtaan, missä arvelin ensimmäisen tienylityspaikan olevan. Annon Unskin tutkia tien pieliä, ja se lähtikin mielestäni oikeaan suuntaan, mutta eksyi sitten taas. Riisuin Unskilta valjaat ja käveltiin hieman metsässä. Välillä Unski ikään kuin merkkasi jäljen ja seurasi sitä jonkin matkaa, mutta hukkasi. Olin merkinnyt vain jäljen loppumispaikan, ja painanut mieleeni viimeisen kepin sijainnin. Lähestyin jälkeä sivusta leikaten, ja kehotin Unskia olemaan tarkkana. Hyvin helposti se kaivoikin hangesta "kuutoskepin", ja pääsin palkkaamaan.

Haettiin sitten Pami autosta, päästin molemmat koirat vapaiksi, ja lähdin kävelemään Pamille tarkoitettua janaa samalla kysellen koirilta, olisikohan jossain jälkiä. Unski äkkäsikin heti jäljen, ja Pami perässä. Kierreltiin sitten koko jälki suunnilleen niiltä main, mihin olin sen tehnytkin, ja koirat nostivat sieltä kaikkiaan 3 keppiä. Sain palkattua, ja hauvat olivat ihan innoissaan. Että jäljestää voi myös parittain ja irrallaan.