Ajelin eilen töistä suoraan Kuopioon kuuntelemaan professori Erkki Pullaisen luentoa "Susi - Koira - Ihminen". Kuopion Palvelus- ja Seurakoiraharrastajat ry viettää 60-vuotisjuhlavuottaan, ja tämä hieno tilaisuus oli juhlavuoden avaustapahtuma.
Noin 150 koiraihmistä oli saapunut paikalle. Susiprofessori on persoonallinen ja hauska esiintyjä ja hänen kansantajuisesta esityksestään paistoi kyllä aito kiinnostus ja rakkaus paitsi susiin ja koiriin, niin myös luontoon kaikkine ilmiöineen. Sinänsä mitään minulle uutta  ei luennolla tullut esiin, mutta mielenkiintoista oli joka tapauksessa. Tässä jotain mieleen jäänyttä:

Luentonsa alkupuolella Pulliainen käytti runsaasti aikaa niiden ominaisuuksien selvittämiseen, mitkä sudella ja koiralla ovat yhteisiä: Viestiminen: eleet, ilmeet, vaistonvarainen käyttäytyminen, laumakäyttäytyminen, pennun kehityskaudet jne. Viime vuonna Suomessa rekisteröitiin lähes 50 000 koiraa. Tutkimuksen mukaan lähes 7% vuosittain uusista "perhe & koira -suhteista" epäonnistuu; koira joutuu kiertoon, koska ihmiset eivät ymmärrä, minkä ovat huusholliinsa hankkineet. Pulliainen kehotti kaikkia koiranomistajia ja erityisesti kasvattajia perehtymään niihin kahteen tunnettuun kuvasarjaan, jotka esittelevät suden (ja koiran) naamailmeet ja hännän asennot erilaisissa tunnetiloissa (julkaistu mm. Erkki Pulliaisen kirjoissa Koira kotona ja luonnossa -käyttäytymisen perusteet. Ajatus, 2000; 2.uudistettu painos, 2004 ja Ihannekoiraa etsimässä. Ochre Chronicles, 2006). Koiran onni onnettomuudessa eli kodinvaihtamistilanteessa on, että se on sopeutuvaisempi (degeneroituneempi) kuin susi, ja sietää paremmin laumanjohtajan vaihdokset. Pullainen tosin kertoi nähneensä laumanjohtajan sopuisan vaihdoksen myös susilaumassa, mutta sellainen on erittäin harvinaista.
Yhteinen asia susille ja koirille on myös pentuajan 4.-12. elinviikot, ns. palautumattoman oppimisen kausi. Kaikki, minkä eläin silloin kokee, jää sen mieleen pysyvästi. Tämä on seikka, jonka niin kasvattajat kuin koiranpentujen uudet omistajatkin voisivat hyödyntää ehkä vielä paremmin.

Mitkä ovat suden ja koiran suurimmat erot? Ensinnäkin susi on ihmisestä riippumaton. Koiranjalostus taas on kautta aikojen suosinut ihmisestä riippuvaisuuden lisäämistä. Tässä on menty niin pitkälle, että joidenkin rotujen kohdalla (esim. malamuutit, huskyt) pyritään nykyään lisäämään ihmisestä riippumattomuutta, koska noiden rotujen kuuluukin olla hyvin itsenäisiä.
Susien luonteet ovat myös keskenään samankaltaisempia, kuin koirien luonteet keskenään. Pulliainen on aikoinaan ollut mukana kehittämässä suomalaista koirien luonnetestiä, ja sen valossa voidaan suden luonnetta kuvata luonnetestituloksella:
Toimintakyky: +3 suuri
Terävyys: -3 suuri jäljelle jäävin hyökkäyshaluin
Puolustushalu: +2 suuri, hillitty
Taisteluhalu: +2 - +3 kohtuullinen - suuri
Hermorakenne: +3 erittäin rauhallinen ja varma
Temperamentti: +3 vilkas
Kovuus: -2 pehmeä
Luoksepäästävyys: -1 - -2 pidättyväinen - erittäin pidättyväinen
(kopsattu suoraan luennoitsijan kalvosta)

Koirien luonnetestituloksissa taas on huomattavan suuri hajonta. Ihanteellista koiraa haettaessa suurimmat erot ovat terävyyden, kovuuden ja luoksepäästävyyden kohdalla.
Itse kiinnitin huomiota siihen, että tämän päivän koirat (erityisesti aussiet) eroavat sudesta erityisesti toimintakyvyn, terävyyden, hermorakenteen, kovuuden ja luoksepäästävyyden kohdalla.
Piti muuten kysymäni, millainen on suden laukauskestävyys, mutta en muistanut :)

Pulliainen puhui useaan otteeseen myös koirasusista. Koirasusi on hyvin vaarallinen otus ennen kaikkea sen vuoksi, että ensimmäisen polven risteymissä on todettu esiintyvän aikuistumisvaiheessa erittäin suurta dominanssitaipumusta. Koirasusi on kova, terävä, itsevarma ja häikäilemätön. Koirasuden esiintyminen muistuttaa usein pelkopurijaa: täysin jähmettynyt ja ilmeetön eläin, joka hyökkää ennalta arvaamattomasti ja tappaakseen. Joskus kuulee koirasusista innostuneiden henkilöiden ihailevan erityisesti suden kovuutta, mikä siis on täysin paikkansa pitämätön harhaluulo.

Luennon jälkeen vielä Pullainen kertoi, että eduskunnassa on kovastikin keskustelu koirasusien kieltämistä lailla, mutta ongelmina ovat mm. määrittely (kuinka paljon koirassa pitää olla sutta ja kuinka se todetaan) ja valvonta. Joka tapauksessa koirasusien tahallinen kasvattaminen, myyminen ja kotieläimenä pitäminen on edesvastuutonta eikä missään tapauksessa eläinystävällistä.

Pulliainen kertoi myös selailleensa pikaisesti Tuire Kaimion kirjaa "Koirien käyttäytyminen", ja hän tuntui olevan pahoillaan siitä, että Kaimio painottaa kirjassaan koiran ja suden EROJA, kun taas Pulliaisen mukaan koiran ja suden SAMANKALTAISUUS on merkittävä. Olen itse juuri lukemassa Kaimion kirjaa, jota pidän melkeinpä loistavana, enkä ainakaan vielä ole löytänyt siitä mitään, mikä olisi suoranaisessa ristiriidassa Pulliaisen luennon tai kirjojen kanssa.

Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:
Pulliainen, Erkki: Koira kotona ja luonnossa - käyttäytymisen perusteet, Ajatus 2000
Pulliainen, Erkki: Ihannekoiraa etsimässä, Ochre Chronicles 2006
Kaimio, Tuire: Koirien käyttäytyminen 2006
Scott, John Paul and John L. Fuller Genetics and the Social Behavior of the Dog .
ISBN: 978-0-226-74338-7 (ISBN-10: 0-226-74338-1) 1998
Scott, J.P. 1972. Animal Behavior. Chicago: University of Chicago Press.
Scott, John Paul: Early Experience and the Organization of behavior, 1968

1201170.jpg