Kylläpä aika rientää! Se onkin kulunut koirien kanssa puuhaillessa ja tietskalla istuminen on jäänyt vähiin.

Viia on jatkanut pentukurssilla, missä olemme opetelleet perusasentoa, maahanmenoa sekä noudon ja hypyn alkeita. Eräänä päivänä kävin tekemässä sänkipellolle esineruudun. Viia sai katsella ensin, kun Unski ja Pami kävivät kumpikin vuorollaan hakemassa neljä esinettä. Sitten laitoin mummelit autoon ja Viian puuhun kiinni. Leikitin sitä vauvawubballa ja kävin sitten heittämässä wubban ruutuun muutaman metrin päähän. Laskin Viian hakemaan ja sehän toi esineen minulle iloisesti muutaman kerran. Lopulta vaihdoin lelun nahkalompakkoon, ja Viia toi senkin muitta mutkitta.

Paimentamassa käydessämme lähdin kokeilemaan Viian kanssa ihan kahdestaan isolle pellolle. Pikku tyttönen ei ollut kuitenkaan vielä valmis täysin itsenäiseen työskentelyyn: se jäi istumaan portille ja katseli minua, että hoitele vaan keskenäs ne elukat. Kävelin lammaslauman kanssa Viiasta poispäin ja houkuttelin sitä perään. Viia meni ränniin turvaan istumaan. Silloin Sinikka tuli sille tueksi, ja saatiin oikein mukava sessio aikaiseksi hienoine käännöksineen ja Viia uskalsi oikein sanoakin hidasteleville lampaille pari kertaa.

Hakuakin olemme harrastaneet. Viime maanantaina taas koko trio pääsi ukkoja noukkimaan. Olimme Satun ja Hilkan kanssa kolmestaan mutta seitsemän koiran kanssa Kyyrönsuon tien varressa ihanassa kumpuilevassa metsässä. Viialle tehtiin neljä haamua ja maalimiehet toivat keskilinjalle namuja syöttäen. Viialla on nyt valtava into, treenaamme siis edelleen pitkiä ja suoria pistoja ja hauskanpitoa maalimiehen kanssa. Loppuleikki wubban kanssa on kerta kerralta riehakkaampaa.

Unski ja Pami saivat molemmat nostaa kaksi ukkelia, ilmaisut irtorullilla ja näytöillä namipalkka + lopuksi wubbaleikki. Mummut olivat taitavia ja supervauhdikkaita. Kyllä se välillä niin sieppaa, kun maastot menevät nappiin mutta kokeisiin ei ole asiaa.

Pami on käynyt taas muutaman viikon tauon jälkeen Helillä hierottavana ja mikrovirtaa saamassa. Taas näkyivät elämän jäljet Pamin selässä: pennun kanssa painiminen ja pienet törmäilyvahingotkin, joita aina leikin tuiskeessa tulee. Helin hoidon jälkeen Pami on aina hurjan hyväntuulinen ja rennon oloinen. Kotona hoidetaan lihaksia sitten omatoimihieronnalla ja Back-on Trackilla. Lääkkeitä ei ole tarvinnut pitkiin aikoihin antaa.

Unelman turkki kasvaa. Se on jo useamman sentin pituista ja vetää pyörteille. Uusi turkki tuntuu karheammalta kuin entinen. Mummu on ihan nukkaa eli nöyhtää eli höytyvää. Pusu