Kun tuli tuo Pami ilmoitettua piirinmestiksiin Unelman varoajan takia, niin iski paniikki: jälkeä pitäisi varmaan alkaa harjoitella tosissaan. Siispä tein Pamille n. 500 m pitkän metsäjäljen, 6 keppiä, vaikeakulkuista, vaihtelevaa maastoa: ryteikköä, korkeaa aluskasvillisuutta, risukasoja, heinikkoa jne. Kulmia vähintään 7 (en pysynyt itsekään ihan laskuissa), joista 2 terävää. Annoin vanheta 2 tuntia.
Pami singahti janalle kuin ammus, nosti jäljen, tarkisti takajäljen ja lähti hirmuisella vauhdilla jäljestämään. Mennä röyhysi kuin höyryveturi, välillä oli nenä korkealla, välillä teki silmukoita. Kolme kertaa olin ihan varma, että se on hukannut jäljen totaalisesti ja juoksentelee vaan huvikseen. Keppi toisensa jälkeen löytyi kuitenkin iloisesti, ja kun tultiin autolle, niin mulla oli kuusi keppiä kädessä. Olin tosi hämmästynyt. Huh, mitä menoa!  Seuraavaksi pitää varmaankin tehdä helpompaan maastoon  suoraviivainen jälki, missä pystyn paremmin seuraamaan koiran työskentelyä ja jarruttamaan sitä.

Unskille tein lyhyen peltojäljen mielen virkistykseksi: n. 300 m, kuusi keppiä, neljä kulmaa, joista yksi terävä, ikää 1,5 tuntia. Unski oli innosta piukeana ja juoksi ekan kepin yli. Kulmat se teki loistavasti - paranee vaan koko ajan. Viimeisen kepin jälkeen mentiin vielä uudelleen alkuun ja Unski nosti sen ensimmäisenkin kepin nyt, kun vauhtia oli vähän hillitymmin. Tyttö vaikuttaa hiukan väsyneeltä, mutta muuten alkaa olla kunnossa.