Käytiin meidän kylätalon pihalla tsekkaamassa kuinka sujuu tottisliikkeet talvitauon jälkeen. Paikallaoloa ja noutoja en ottanut lainkaan, niitä pitää katsoa sitten oikealla kentällä häiriön ja esteiden kanssa.

Pami oli ihan unelma. Seuraaminen hyvässä kontaktissa, käännökset voisivat olla hiukan tiiviimpiä. Otin muutamia täyskäännöksiä ja palkkasin heti käännösten jälkeen suunnilleen polvien välistä. Tätä täytyy jatkaa.  Tiiviimpääkin seuraaminen voisi olla, mutta tokon seuraamiseksi ihanteellista, joten en ehkä puutu siihen. Liikkeestä istuminen nopea ja hieno, ei huomauttamista. Juoksusta maahanmeno sujui myös mallikkaasti, koira oli korkeassa vietissä patukalla lämmittelyn jälkeen ja lätsähti maahan salamana. Juoksusta seisomaan jääminen meni myös kivasti, mutta Pami ei tuntunut olevan ihan varma. Otin muutaman kerran vahvistaakseni asiaa. Polveni on vieläkin kipeä, joten juoksu oli vain sellaista hipsuttelua. Luoksetulo on ihan nappisuoritus, kuten Pamilla aina. Eteen lähettämisen otin ilman valmistavaa osuutta ja maahanmenoa, siis suoraan patukalle.

Välillä kokeilin huvin vuoksi myös kaukokäskyjä (ilman seisomista), ja ne menivät n. 3 metrin matkalta loistavasti. Jospa sitä vaikka tokoilisikin jossain vaiheessa.

Kaiken kaikkiaan vauhtia ja intoa oli hurjasti, aluksi melkeinpä liikaakin; tuppaa piippailemaan jäävissä liikkeissä. Tavoitteena tehdä seuraamisesta tosi hyvä. Juoksusta seisomista ja eteenmenoja täytyy vahvistaa.

Jos Pami oli innoissaan, niin entäs sitten Unski, mamman pikku pyryharakka. Siinä on kyllä hauska otus; näyttää koko ajan siltä, että se lähtee käsistä, mutta tiedän takuuvarmasti, että ei se lähde kuitenkaan. Seuraaminen paranee, mitä kauemmin sitä jaksaa tehdä. Unskin kanssa voisi kokeilla Mia Skogsterin neuvoja kentälle menosta, eli ottaa koira haltuun pari kertaa ennen aloitusta ja keskittyä hyvin. Liikkeestä istuminen mallikelpoinen. Juoksusta maahanmeno kävi nyt nopeasti, mutta tiedän, että se voisi olla nopeampikin yleensä. Juoksusta seisomaan jääminen ei meinannut onnistua ollenkaan, Unski tarjosi aina istumista. Otin sitten kävellen hyvällä menestyksellä. Mutta jälleen juoksusta - ei millään. Tässä on siis työsarkaa. Luoksetulossahan meillä oli n. vuosi sitten kauhea tilanne, mutta nyt luoksetulo oli vauhdikas ja Unski tuli aivan lähelle suoraan. Palkaksi lähetin sen siitä suoraan eteen patukalle, ja riekuttiin sitten kotva patukan kanssa ja otettiin Pamikin mukaan.

Unskin kanssa siis samat vanhat asiat jälleen käsittelyssä. Lisäksi erityistarkkailuun otamme tuon seisomaan jäämisen.

Eilen kuulin myös, että Jatsilla ja Turrella on nenäpunkkiepäily, ja Mari osti varmuuden vuoksi Strongholdit myös Wallulle. Soitin eläinlääkärille ja kysyin, kannattaako lääkitä varmuuden vuoksi. Hän oli sitä mieltä, että ei kannata lääkitä, ennen kuin oireita ilmaantuu. Siispä odotellaan pari viikkoa, eikä tavata ainakaan pikku Susua nyt, ettei vain ötökkä  tarttuisi lapsikoiraan.