Kiitos ystäville ihanista joulutervehdyksistä! Sopivassa muodossa olevat tervehdykset on koottu tänne.

Tosi ihanaa oli saada tervehdyksiä ja jutella kuulumisia myös Unelma isän Chilin perheen kanssa. Chili voi ikäisekseen hyvin, vähän alkaa askel jäykistyä.

1325961292_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Viian ensimmäinen joulu Hymy. Sen lisäksi, että joulukuusi oli Viian mielestä ihana ja koristeet saivat ajoittain kyytiä, Viia nautti täysin siemauksin leppoisista päivistä, pitkistä lenkeistä, herkkujen tuoksuista sekä ystävien ja sukulaisten vierailusta. Joulunalusviikolla piipahtivat Kuura ja Armi sekä seuraavana päivänä Jatsi ja Hippa perheineen. Oi sitä riemun mylläkkää!

Koirat saivat namilahjojen lisäksi mummolta pehmeät paketit. Unelman paketissa oli pieni pehmokoira, Pamin kääröstä paljastui pieni pehmonalle, ja Viia sai kirkkaanvärisen pehmopapukaijan, jonka nimeksi laitettiin Lahja. Kylläpä Viia osasi iloita ensimmäisestä joululahjastaan! Päiväkausia se kanniskeli Lahjaa suussaan, nukkui sen kanssa, makasi selällään Lahja etutassujen välissä tai suussa ja esitteli aarrettaan kaikille.

Vietimme siis joulua pääasiassa kotosalla omalla porukalla lekotellen. Tapaninpäivän aamuna ajelimme Sulkavalle Roosan perheen luo. Vanha Urho-koirahan lähti taivaan niityille syysöiden kylmettyä, mutta nyt oli talossa jo pieni bordercollietyttö Hulina. Kertakaikkiaan valloittava pakkaus! Hulina oli vielä vähän liian pieni leikkimään Viian kanssa, mutta varmasti jo seuraavalla tapaamisella löytyy vauhtia ja vaaratilanteita. 

Välipäivinä olin töissä, mutta uutta vuotta viettämään meille saapui mummo (= äitini), josta koirat pitävät aivan valtavasti. Meidän kylälläkin ammutaan nykyään raketteja varsin kunnioitettava määrä. Ensimmäiset paukut kuultiin naapurista jo klo 16 ja siitä lähtien riitti pauketta hiukan yli puolen yön. Oma juhlintamme rajoittui juhlavaan iltapalaan kuohujuomineen, mutta ainoa, joka jaksoi valvoa vuodesta toiseen oli mummo. Me muut kömmimme vällyjen väliin jo hyvissä ajoin. Hauvat käytin ulkona vähän ennen yhtätoista, kun oli hieman vähemmän räiskettä taivaalla. Eiväthän nuo olleet moksiskaan ilotulitulituksista, mutta riskiä en ota.

Uuden vuoden päivä valkeni lauhana ja aurinkoisena, ja löysimme mummon kanssa uuden reitin Päivilänvaaralta alas. Lenkkimme kesti pikku harhailuineen kolmatta tuntia. Koirat olivat tyytyväisiä ja Viia juoksi kävelemämme matkan varmaan kolmeen kertaan. Paluumatkalla törmäsimme uusiin mökkiläisnaapureihimme. Heillä on puolitoistavuotias bernityttö Peppi, joka rauhallisuudestaan huolimatta innostui leikkimään Viian kanssa. Kiva kun naapuriin on tullut uusi ystävä!

Siitäkin on jo viikko ja loppiainenkin on jo ohi. Hanna kävi tänään lenkkeilemässä meillä, eli Jatsi, Hippa, Viia, Unski ja Pami saivat taas remuta kyllikseen. Joulukuusi lähti tänään ja sen myötä palaamme arkeen ja kaiholla odottelemaan ensi joulua.