Kuura. Kuurakoiranen, pieni hausuli. On se lappalainen niin erilainen kuin aussie: Jahtaa kissaa täysillä tappomeinigillä, mutta lopettaa kerta kiellosta eikä koskaan enää erehdy moiseen sivistymättömyyteen. Nukkuu aivan toisessa päässä taloa kuin kaikki muut; menee sinne illalla pienelle kiepille kun alkaa väsyttää ja herää aamulla kun kutsutaan aamupalalle. Viihtyy yksinään pihamaalla ja keksii siellä loputtomasti tekemistä, mikä on aina pientä, hauskaa, söpöä ja viatonta (meidän, ei hiirten ja myyrien näkökulmasta). Inhoaa harjaamista, mutta ei ala riehua ja näykkiä, vaan tekeytyy taas pikku kiepiksi ja jää kärsivällisenä odottamaan, että inhotus päättyy. Ilahtuu yhdessä tekemisestä, menemisestä ja leikkimisestä ihan ilman mitään sen kummempia treenejä, välineitä tai suunnitelmia. Pitää lenkillä 50-100 m välimatkaa, tekee hiirihyppyjä ojiin, säntäilee oravien perässä, noteeraa kaikki lentävät ja liikkuvat, mutta ei karkaa eikä hauku turhia. Ei varmasti tule luokse kutsuttaessa, jää vain seisomaan. Osaa kyllä ainakin alokasluokan tokoliikkeet, mutta ei ole vielä löytänyt hyvää syytä, miksi käskyjä pitäisi noudattaa. Puhuu erittäin hyvää ja alkukantaista koiraa lappalaismurteella höystettynä. Tutustuu mielellään uusiin ystäviin, leikkii hippaa ja pitää yhteisistä tutkimusretkistä. Välttää tappelua viimeiseen saakka, mutta antaa sitten täysillä takaisin, jos on pakko.

Kuurasta ja Unnusta on tullut tämän viikon aikana parhaat ystävykset. Ne ovat melko saman kokoisia eikä ikäeroakaan ole kuin puoli vuotta. Ne painivat, juoksevat kilpaa ja leikkivät hippaa.Olemme tehneet päivittäin pitkiä lenkkejä. Hieman haastetta on ollut välillä, koska joukossa tyhmyys tiivistyy. Esim. yllätyksekseni huomasin, että erään naapuritalon pihalle oli ilmestynyt aapiskukko ja muutama kana. Kaikki koirat olivat tietysti irti. Salamannopeasti ajattelin, että Kuura on joukon potentiaalisin lintukoira, ja aloin karjua ja huutaa sitä luokseni. Eihän Kuura tietystikään tullut, jähmettyi vain tuijottamaan kukkoa. Sen sijaan Pami ja Unnu säntäsivät oitis lennättämään kukkoa, koska niitä ei kukaan komentanut  - onneksi ne eivät kuitenkaan tartu kiinni.  Unski vain seisoi vieressäni paheksuvasti murmettaen ja tarkkaili tilannetta. Onneksi mitään ei kuitenkaan sattunut eikä talon asukas ilmeisesti huomannut koko tapausta. Tiedänpä nyt, että kannattaa pitää koirat kiinni sillä kohtaa - ainakin, jos mukana on muitakin kuin omat.

Yhtenä iltana tein tottista kaikkien kanssa. Unnu oli ihan liekeissä. Tänään pieni pääsee agilityyn Sirkun kanssa ja siksi aikaa menen Pamin ja Unskin kanssa tottistelemaan. Matti tulee hakemaan Kuuran illansuussa.