Tänäaamuna varhain lähdimme Outokummun ryhmänäyttelyyn Unskin ja Pamin kanssa Pirjo Aaltosen tuomaroitaviksi. Olimme paikalla jo yli puoli tuntia ennen alkua, joten oli aikaa vähän harjoitella Pamin kanssa. Tosin Unskihan oli ihan innoissaan jo näyttelypaikalle saapuessamme; se veti kieli vyön alla kehää kohti ja oli ihan tietäväisenä koko ajan, murmetti ja tervehti kaikkia, pussaili ja nautti olostaan.

Pami taas tapansa mukaan luuhotti selkä köyryssä ja häntä koipien välissä, korvat pitkin päälakea anova ilme naamallaan: "mamma, voitaisko nyt lähteä kotiin?" Pikkuhiirulainen sai kuitenkin aikaan ihmeitä ja Pampulakin alkoi rentoutua kehässä kun heittelin sille vähän pikkuhiirulaista ja piipittelin sitä taskussani. Ja ihme kyllä Pami esiintyi loppujen lopuksi aika hyvin! Katja oli kehän laidalla kuvaamassa, ja sai Pamista näin hienon otoksen:

Arvostelu: "Tänään olemattomassa pohjavillassa esiintyvä, mittasuhteiltaan oikea, riittäväluustoinen narttu. Kauniit pään mittasuhteet. Hyvä, vahva kuono-osa. Turhan alas asettuneet korvat. Hyvä runko, mutta köyristää hieman ylälinjaansa. Sopusuhtaisesti kulmautunut. Liikkuu hyvin edestä ja takaa. Ei ole tänään näyttelykunnossa. Antaa todellisuutta kapeamman yleisvaikutelman." > VAL EH1.

Mummu voitti sitten nämä arpajaiset. Se riekkui ihan pinkeänä kehässä, pureskeli hihnaa juostessaan ja pomppi tasajalkaa, pussasi tuomaria ja työnsi kuononsa tämän taskuun; siis nautti täysin rinnoin näyttelystä. Unski on varmaan mun ensimmäinen ja viimeinen näyttelykoira, joten otetaan sitten siitä ilo irti, kun kerran tykkää niin kovin!

Unskin arvostelu: "Hyvässä kunnossa esitetty veteraaninarttu, jolla oikeat  mittasuhteet ja hyvä rungon vahvuus. Kaunis nartun pää, hyvä, täyteläinen kuono-osa. Hyvin asettuneet korvat. Hyvin rakentunut ja kulmautunut. Liikkuu erinomaisella askelpituudella, hyvin edestä ja takaa. Ylälinja pysyy kiinteänä liikkeessä. Hieman pehmeä karvapeite." > VET ERI1 PN1 ROP-VET ja ROP.

Pikkutytöt roikkuivat Unskin kaulassa ja se pussaili heitäkin iloisena. Tytöt ottivat kuvia Unskista ja kun läpijuoksujen jälkeen tultiin ryhmäkehistä, niin tytöt sanoivat että "meistä Unelman olis kuulunut voittaa, se oli kaikkein kaunein ja esiintyi parhaiten!" Ja sekös meitä ilahdutti. Unelma oli voittanut jälleen kerran maailman parhaan palkinnon: kahden ihmistaimen sydämet.