Aussietreffeille Onttolan raunioradalle kokoontui pieni mutta vauhdikas joukko: Kiri ja Hilkka, Kuura-lappalainen ja Matti sekä Unski, Pami & minä. Kahlasimme rankahkon lenkin alkumatkan läpi raunioradan ja vallin harjannetta puolisääreen ulottuvassa lumessa, kunnes löysimme paremman, kovapohjaisen polun. Kuura ei tykännyt Kiristä ollenkaan. Se ei voinut sietää, että Kiri hyppeli sen yli mennen tullen ja kävi ilmeisesti esittämässä mielisteleviä aussiehymyjä Kuuran naaman edessä. Pari kertaa jouduimme irrottamaan Kuuran Kirin kimpusta, ja sen jälkeen Matti ja Kuura ottivatkin pitemmän etumatkan. Kuuralla on juoksu lopuillaan, mikä osaltaan myös selittää ärtyisyyttä. Mutta mukava oli tallustaa lumessa, vaihtaa kuulumisia ja katsoa, kun koirat nauttivat itsensä väsyttämisestä.

Illalla meillä kävi oikein mukava perhe tutustumassa rotuun. Kiintymys oli heti moemminpuolista: jopa Pami tunkeutui vieraiden lähelle, työnsi päätä syliin ja nuoli käsiä ja kasvoja. Varmaan ihan oikeaa kuvaa aussien energisyydestä ei syntynyt, kun suurimman osan ajasta hauvat vain lekottivat reporankana rankan lenkin jäljiltä.

Yöllä heräsin kammottavaan iskiaskolotukseen, mikä ilmeisesti tuli yhtäkkisen rasituksen tuloksena. Valvoin pitkään ja lykkäsin pilleriä naamariin, lopulta en lähtenyt töihin, vaan nukuin pitkään aamupäivälle. Nyt alkaa helpottaa. Pitää yrittää ottaa rauhallisesti ja venytellä. Illansuussa lähden Unskin ja Pamin kanssa viemään Jatsia lenkille, kun Hannalla on meno vanhempainiltaan.