Viikonlopun työputken jälkeen on taas muutama vapaapäivä viikolla. Maanantaiaamuna suuntasimme Hannan ja Jatsin luo lenkkeilemään. Hanna onkin kertonut jo ihanan värikkääseen tapaansa keikasta omassa blogissaan, joten eipä siitä sen enempää. Kivaa ja rentouttavaa oli, kaikki viihtyivät ja ruoka oli hyvää! Kiitos!

Ehdittiin huilata kotona muutama tunti ennen kuin lähdettiin taas liikenteeseen. Ensin menimme (koirat odottivat kyllä autossa) Hyytiän Marin luo hienoja, uusia vepe-ryhmän vaatteita sovittamaan ja tekemään tilausta. Alunperin oli tarkoitukseni ostaa vain takki, mutta myös lippis ja T-paita näytivät niin hienoilta, etten voinut vastustaa. Kyllä ensi kesänä PoKSin vepe-joukkue näyttää niin upealta, ettei väliä, vaikka ei kisamenestystä tulisikaan! No ei sentään, kahdella koirakolla on vepe-valionarvo katkolla ja kyllä meilläkin on Pamin kanssa tarkoitus yrittää avoimen luokan tuloksia.

Sitten riensimme kauppaan ja sieltä suoraan koulutuskentälle ampumaan Rinille. Rini-tyttönen on edistynyt asiassa hienosti ja tietää jo, mikä on homman nimi. Hyvä siitä tulee. Aija on kertonut projektista omassa blogissaan, mikä löytyy Aijan ja Rinin kotisivujen kautta.

Seuraavana oli vuorossa toko-treenit. Pääsimme mukaan PoKSin kilpailevien toko-ryhmään ja nyt myös ensimmäisiin treeneihin. Ennen muiden saapumista ehdin treenailla vähän Unskin kanssa, joten sain ottaa sitten Pamin kehiin kun varsinaiset harkat alkoivat. Meitä oli paikalla Sanna ja rottweiler Inca sekä kaksi minulle uutta henkilöä, koirat olivat punainen irlanninsetteri Topi ja cavalier ? - oikein kivan tuntuinen ryhmä! Harjoittelimme ryhmäpaikalloloa siten, että menimme piiloon Sannan kanssa ja kaksi muuta koirakkoa seisoskelivat häiriötekijöinä juttelemassa kentällä. Sitten kokeiltiin sitä sun tätä, mm. liikkeestä seisomista. Nyt kun oli apusilmiä katsomassa, niin kuulin, että Pami siirtelee jalkojaan vaivihkaa yksi kerrallaan - ei siis ota varsinaisia askelia, mutta siirtelee jalkojaan. Täytyy siis treenata ehdottoman liikkumattomia pysähdyksiä lähempää.

Uskon, että harjoittelumme saa lisäpotkua ryhmästä, täytyy vain suunnitella treenit paremmin. Oikein jäin odottamaan seuraavaa harjoittelukertaa!

Harjoitustemme ollessa jo lopuillaan paikalle pyyhälsivät Satu ja Sirkku Susun kanssa. Voi sitä riemua, kun tapasimme taas Susun! Susu oli kovasti kasvanut, vaikka onkin vielä pikkupentu. Takajalat ovat selvästi pitemmät kuin etujalat ja kuono on kasvanut - pää on koiran pää, eikä enää ihan vauvan pallopää. Kävelimme mukavan pikku lenkin, juttelimme ja koirat juoksentelivat vapaina. Susu oli oikein iloinen saadessaan seurata ja matkia mummuaan ja Pamia, ja nämäkin ilahtuivat ilmiselvästi tutun pikku pennun tapaamisesta.

Saunan ja sapuskan jälkeen ei tarvinnut kyllä yrittääkään tehdä enää yhtään mitään! Makasimme kaikki sohvassa suunnilleen koomassa komisario Morsen ratkaistessa tyylikkäästi jotakin hämmentävää murhatapausta...