Pamin kanssa treenattiin vepeä viime sunnuntaina ja vielä keskiviikkona. Harjoittelimme vain pitkän köyden vientiä ja rannansuuntaista vientiä. Harjoituksissa kaikki meni hienosti. Tietoisesti en halunnut harjoitella vetoliikkeitä (liikkuvan veneen pysäytys ja hinaus sekä hukkuvan pelastus), vaikka niihin olisi ollut mahdollisuus, sillä ne rasittavat koiran niskaa ja selkää, ja halusin säästää Pamia viikonlopun kokeita varten.

Lauantaina oman seuran kokeissa sitten kävi kummasti: Pami lähti ensimmäiseen liikkeeseen eli viemään pitkää köyttä vasta toisella käskyllä ja kaiken lisäksi kääntyi puolivälissä takaisin! Keskeytin siihen, koska ykköstulokseen ei ollut enää mahdollisuuksia, ja halusin säästää koiraa seuraavalle päivälle. Illalla kokeiden loputtua harjoittelimme Helin kanssa vielä siten, että vietyään pitkän köyden veneeseen Pami sai sieltä lelun palkaksi.

Tänään sitten koettamaan uudelleen. Pami ei taaskaan lähtenyt ennen kuin toisella käskyllä, mutta vei köyden hienosti perille saakka. Katseli sitten hetken veneelle palkkaa odotellen, mutta kääntyi sitten takaisin kohti rantaa - ja nappasi köyden uudelleen suuhunsa . Sitä Pami ei ole vielä koskaan erehtynyt tekemään! Huusin sille "irti" kaksi kertaa - ei mitään vaikutusta. Liike meni siis nollille. No, se vei joka tapauksessa, joten palkkasin, kuivasin, hieroin, pakkasin Back-On-Trackiin ja laitoin autoon huilaamaan.

Seuraavana oli vuorossa ns. kahden veneen liike, eli veneestä hyppy, liikkuvan veneen pysätys ja hinaus rantaan. Pami, joka on aina hypännyt veneestä huimalla viiden metrin loikalla suoraan mahalaskuun, ei lähtenyt ensimmäisellä käskyllä, mutta onneksi toisella kyllä. Mokasin itse pisteen kun annoin samalla käsimerkin. Mutta ajoitus oli loistava, Pami toimi upeasti ja vei veneen juuri ja juuri maalitolpan väärältä puolelta, mutta kaikenkaikkiaan aivan lostelias suoritus!

Hukkuvan pelastuksesta tuli täydet pisteet, vaikka siinäkään Pami ei lähtenyt heti veneestä. Silloin ajattelin, että nyt ovat asiat tosi huonosti: Pami selvästi pelkäsi hyppyä.

Ja viimeisessä liikkeessä (rannansuuntainen vienti) tuli sitten stoppi. Valmistelut osuivat nappiin, Pami oli aivan täpinöissään, tuijotti maanisesti venettä rantaan vilkuilematta, nappasi patukan himokkaasti suuhunsa ja sitten

- - - jäi patukka suussa ja selkä köyryssä piipittämään. Annoin toisen käskyn - ei vaikutusta. Keskeytin liikkeen. 

Ei ole pakko jos ei halua. Koska ei halua, jos koskee. Koiralla, joka lähtee kaikkeen sata lasissa, naula päässä ja tykin suusta lajissa kuin lajissa, täytyy olla todella hyvä syy tuollaiseen käyttäytymiseen. Kuivattuani Pamin juoksin sen kanssa kevyttä hölkkää metsäpolulla ja tunnustelin sen selkää. Selkä oli todella aristava, kova kuin puun runko ja hieman köyryssä. Onneksi lihapullista ja makkarasta tulee aina vähän parempi mieli.

En halua nähdä enää koskaan Pamin silmissä tuota katsetta: "Minä yritin kyllä kaikkeni, mutta en kertakaikkiaan pysty." Pami on koira, jonka käyttöominaisuudet ovat huippuluokkaa. Se tekee kaiken aina täysillä, suoraviivaisesti, turhia keekoilematta ja arkailematta. Tästä eteenpäin minun tehtäväni on antaa sille sellaisia haasteita, joissa se pystyy onnistumaan ja antamaan kaikkensa itseään särkemättä. Se luottaa minuun vielä sataprosenttisesti - haluan olla sen luottamuksen arvoinen.

Se oli miedän viimeinen vepe-koe. Kiitos Pami, että opastit minut tämän hienon lajin pariin.