Unski 6.5.2009

Jos koirat pehmenevät vanhemmiten, niin pehmenee emännänkin pää. Koskaan ennen en ole koirien synttäreitä järjestänyt, enkä edes osallistunut moisiin tapahtumiin, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ja oli niin hauskaa, ettei varmaan jäänyt viimeiseksi!

Eilen siis vietettiin Unelman 9-vuotispäiviä. Tähtäimessä oli rakentaa Unelman tyyliset bileet, eli avainsanoina peace & love, kivaa, hyvää ja vauhdikasta. Vieraslistalle kuului aluksi vain yksi aikuinen uros, tyttärenpoika Muksu. Mutta kun Muksu lähetti kauniin onnittelukortin

pahoittelujen kera, ettei pääse emännän työesteen vuoksi, niin sitten kutsun saivat myös muutamat kaveripojat. Tosin jätkäosastosta, eli rähjäämisestä ja nurkkiin kuseskelusta piti huolen Pami-tytär...

Loppujen lopuksi juhlaa viettämään saapuivat Pamin lisäksi lapset Jatsi ja Unnu. lapsenlapset Kiri ja Susu sekä ystävät Hertta, Seru, Wallu ja Rini. Ja ihmiset Hanna, Atte, Kimmo, Hanne, Hilkka, Pekka, Satu, Mari ja Aija.

Unelma sai paljon lahjoja. Jo tiistai-iltana kävimme yhdessä kauppareissulla ja ostin Unskille sen ihanaisen hilepannan, jota on jo kuukausia käynyt salaa ihailemassa ja järkeilemässä, että todellakaan en ikinä osta koirilleni turhia hörhötyksiä.

Ja kun kerran Unskille, niin Pamille myös.  Unski sai myös uuden, paksun patjan sänkyynsä, jossa sai uinua todellisen prinsessan unet juhlapäiväänsä valmistautuessaan.

Heti aamulla Unelma oli täynnä hymyä ja pusuja. Posti toi kasvattajilta Mustin ja Mirrin lahjakortin - Unelma pääsee siis valitsemaan itse lisää lahjoja! Herkkuja "putoili" paljon pöydiltä pitkin päivää - mammasta oli tullut jotenkin oudon mämmikourainen yhtäkkiä. Juhlavieraat toivat tietysti unelmalahjoja: jalkapallon, röh-possun, kumisiilin, pehmo-mustekalan, kärsäeläimen ( sai heti nimen Kärsäkäs), syötävän amerikkalaisen jalkapallon, keksejä, kuivattuja kuoreita... Hanne toi vielä Unskin ja Pamin hilepantoihin upeasti sopivat sydänriipukset, joihin on kaiverrettu nimi ja puhelinnumero!

Kyllä Unelma oli onnessaan saadessaan olla kaikkien huomion kohteena. Muiden koiravieraiden jäädessä ulos temmeltämään Unski ja Susu saivat pitää seuraa ihmisten nauttiessa juhlapöydän antimista. Koirille oli katettu oma noutopöytä kuistille.

Unski haastoi vieraat makkaransyönnin pudotuskilpailuun - ja putosi itse heti porukasta! Mummeli osaa jo nautiskella elämästä, eikä Unski olekaan koskaan ollut mikään hotkija. Unski hävisi Susulle (!) ja sen jälkeen 4 koiraa hävisi peräjälkeen Susulle, jolloin Satu sanoi tomerasti, että "Susu pitää nyt taukoa". Unski pääsi siis toisen kerran haastamaan yhden vieraistaan - pudotakseen jälleen heti. Toisen kierroksen voitti ylivoimaisesti Wallu. Jännityksen suorastaan kohotessa pilviin käytiin hyytävä loppukilpailu kahden superahmatin, Wallun ja Susun kesken. Wallu pisti lopulta paremmaksi kytkemällä päälle superimunsa: sininen pyörre vain kävi lautasella imaisten kaikki makkaranpalat mennessään, kun Susu kylläkin hienosti ikäisekseen ja kokoisekseen natusteli vielä viimeistä palaansa.

Susulle maistuivat herkut muutenkin loistavasti. Pikkuruisena se kuikuili jatkuvasti kuistin pöydän äärellä - ja saikin paljon namupaloja osakseen. Varmaan enemmänkin olisi mennyt...

Kun Aija ja Rini saapuivat vielä myöhemmin, haastoi voittaja-Wallu vielä Rinin makkaransyöntiin. Rini-parka ei osannut edes aavistaa, minkälaisen haasteen eteen oli joutunut, ja Wallu saakin vielä pitkään elvistellä "Nopein Makkaraimuri" -tittelillään.

Syömisen ja yleisen seurustelun lomassa käytiin pari kertaa porukalla pellolla ottamassa vauhdikkaampia kierroksia. Pamin yrittäessä toimia peltojen hidalgona (siinä kovinkaan hyvin onnistumatta) isot koirat juoksivat kilpaa ja löysivät kostealta pellolta mielenkiintoisia hajuja. Pienokaiset Seru ja Susu painivat ja leikkivät keskenään.

Vieraiden lähdettyä Unski ja Pami saivat iltaruoaksi pelkkiä nakkeja ja lihapullia . Sitten annoin Unskin avata kaikki lahjansa.

Voi niitä ilmeitä! Jokaisen paketin kohdalla sen silmät aivan seisoivat päässä ihastuksesta! kaikkia tavaroita piti ensin painella kuonolla (piippaako?), sitten kanniskella varovasti paikasti toiseen, sen jälkeen lytätä tassulla ja kokeilla erilaisia tapporavistuksia. Jokaista lelua se kävi tuomassa minulle ihasteltavaksi ja kokeiltavaksi, ennen kuin siirtyi seuraavaan. Pisimmän huomion osakseen sai aivan ihastuttava pörröinen ja piippaava, vaaleanpunainen mustekala. Se oli niin söpö, että meinasin laittaa sen talteen myöhempää käyttöä varten, mutta annoin sen sitten Unelmalle, vaikka tiesin tasan tarkkaan, kuinka sen kanssa käy (kerranhan sitä vain 9 vuotissynttäreitä vietetään, ja Unelmanhan se oli). Siispä Unski asettui olohuoneen matolle mustekala etutassujensa välissä, näversi hampaillaan leluun pikkuruisen reiän ja alkoi järjestelmällisesti vedellä siitä vanuja ulos. Täsmällisin, tehokkain liikkein kasaan oikealle puolelleen. Pian Unski saavutti tavoitteensa: piippaavan osan. Kaivoi sen varovasti suuhunsa ja asetti hellästi vasemmalle puolelleen. Sen jälkeen vielä loput vanut mustekalasta pihalle, ja homma olikin valmis. Sitten saattoi käydä onnellisena urakkansa viereen nukkumaan. 

Pamikin oli niin väsynyt, että nukahti kynnykselle. Kyllä oli emännälläkin niin hauskaa, että harvoin! Aussieporukassahan kyllä iloinen meno ja ikuinen ystävyys on aina taattu. Kiitokset kaikille osallistumisesta ja muistamisista - näistä juhlista riittää iloa vielä pitkään!

Onnellinen päivänsankari joidenkin ihanien lahjojensa kanssa. Kiitos, ystävät!