Ajelimme Unelman kanssa kahteen likkaan Helsinkiin viime lauantaina. Pami pääsi Jatsin luo hoitoon, mistä Hanna kertoo tarkemmin blogissaan.Unski oli iloinen päästessään mamman kanssa kaksin reissuun. Minäkin olin iloinen tavatessani Helenan ja Ruun pitkästä aikaa ja Vitran ensimmäistä kertaa. Siinäpä vasta hauska pieni aussie! Kerrassaan mainio pakkaus. Lauantai-iltana teimme kunnon lenkin ja sen jälkeen Unski vielä jaksoi leikkiä Ruun ja Vitran hienoilla leluilla pitkään.

Sunnuntaina osallistuin KoiraExpoon Järvenpäässä. Jalostustoimikunnan työtä ajatellen todella hyödyllinen seminaari, ja oli kiva vaihtaa mielipiteitä tuttujenkin kanssa.

Jälleen liikenteessä sekoiltuani löysin tieni Vantaalle, minne olikin jo kokoontunut kelpo joukko Patchcoat-porukkaa. Helena oli ollut pulassa Unskin kanssa, joka oli ollut koko päivän sitä mieltä, ettei voi lähteä mihinkään, kun täytyy odottaa mammaa . Ja olipa tyttö iloinen, kun ilmestyin! Teimme pitkän lenkin suorastaan maalaismaisemissa. Koirat leikkivät ja nauttivat toistensa seurasta täysin rinnoin ja me ihmiset saimme puhua koiristamme mielin määrin ja vaihtaa kuulumisia. Ulkoilun jälkeen kokoonnuimme Hannan kotiin, missä ehtoisa emäntä laati pöydän koreaksi. Oli hauska seurustella sekä ihmisten että koirien kanssa! Hannalle lämpimät kiitokset järjestelyistä!

"Moi!" Mailla on niin kauniit korvat.

Unelma talvipuuhissaan.

"Hei tyypit, mihin se keppi katosi?"

"Heittäiskö joku uuden kepin?"

"Odottakaa hetki, täältä tulee uusi keppi!"

Pinja, Mai, Roosa, Elsa, Ruu...

Roosa, Elsa, Ruu, Vitra, Unski, Aksel.

Aika väsyneitä koiria oli iltasella - ja kyllä omissakin jaloissa tuntui. Maanantaina Unski joutui vielä jäämään Peten, Ruun ja Vitran seuraan kun menin Helsingin keskustaan pariin työkokoukseen. Iltapäivällä kävimme vielä Helenan kanssa tekemässä löytöjä Puhoksen kauppakeskuksen eläintarvikeliikkeessä: mukaan lähti 2 maagista käsikranaattia ja Ruu ja Vitra saivat sellaiset ihanat nystyräiset kumipallot, niin kuin Unskilla ja Unnullakin on . Kaikki ovat ihan hulluina niihin!

Pääsimme lähtemään Hesasta vasta puoli seitsemän aikaan ja sää oli tosi kamala: liukasta ja tuiskua lähes koko matkan. Emme lopulta ajneetkaan kotiin saakka, vaan päätin jäädä Valamoon yöksi ja siten säästää puolitoista tuntia aikaa (illalla 45 min ja aamulla saman verran). Se oli fiksu ratkaisu, ja oli kiva nukkua Unskin kanssa vielä yksi yö.