Kävimme sunnuntai-iltapäivän ratoksi tekemässä jälkiä Hirvolanvaaran/Käsämän kankailla. Mukana Hanna ja Jatsi, Jorma ja Axi & Ty sekä me.

Oli ukkosta ilmassa ja hyttysiä niin pirusti, mutta muutoin oikein antoisaa. Minä tallasin jäljet Jorman pojille, Jorma teki Jatsille ja Pamille ja Hanna teki Unskille oikein huippuvaikean, pitkän jäljen.

Jälkien hapantumista odotellessa kävimme lenkillä ja löysimme mahtavan näköisen hakumetsän, jonne pääimme palata vielä lähiaikoina. Sitten teimme esineruudun, josta tuli melko haastava vaikeakulkuisuuden vuoksi; korkeaa kasvillisuutta, pehmeääkin pohjalla, kaatuneita puunrunkoja ja risukkoa. Eikä tuulta yhtään. Molemmat koirani etsivät esineet hienosti. Pami löysi kaikki esineet supernopeasti, vaikka yksi niistä oli erehdyksessä joutunut ruutualueen ulkopuolelle n. 10 metriä. Unski toi kaksi esinettä helposti, mutta kolmatta se ei meinannut löytää millään. Kyseessä oli muovinen puukontuppi oikeassa takakulmassa. Etenin Unskin kanssa yhdessä ruudussa, kunnes se havaitsi esineen ja pääsimme riemuitsemaan hienosta löydöstä yhdessä.

Jäljillä sitten tapahtui seuraavaa: jostain kumman syystä Jorman kepit eivät koskaan nouse hyvin. Jatsi nosti Jorman tekemältä jäljelä vain 3 keppiä ja Pami samoin, vaikka molemmat koirat pysyivät jäljellä erinomaisesti koko ajan. Pami on kyllä kehittynyt hurjasti, sillä riittä intoa ja kestävyyttä ja se ottaa kulmat hyvin. Janatyöskentelyssä on paljonkin petraamista.

Unski teki aivan hämmästyttävän työn. Jälki oli todella pitkä ja kiemurainen, siinä oli paljon kulmia ja yksi tienylitys, mutta lisäksi mutkia ja kiemuroita niin paljon, etten juuri havainnut suoraa pätkää paitsi ihan lähellä keppejä. Viisi keppiä Unski nosti. Toinen välikeppi jäi. Senkin Unski merkkasi, tonki sitä jokin aikaa, mutta jatkoi sitten touhukkaana matkaa. Tarkastelin paikkaa itsekin, mutta siinä oli jonkinlainen oksakasa, ja Hannan jättämät kepit olivat luonnonkeppejä, joten en erottanut oikeaa. Unski oli jo menossa, jätin siis asian siihen.

Axi on erinomainen ja innokas jäljestäjä. Kerran kulman jälkeen se kaarsi takaisin jäljelle niin  kaukaa, että yksi keppi jäi matkan varrelle, mutta muuten suoritus oli hieno. Taitsunkin jälki meni hienosti, mutta alussa se vaikuttaa kovin epävarmalta. Ensimmäisestä kepistä palkan ja kepit saatuaan se oikein pompahti innosta eteenpäin ja vauhti lisääntyi huomattavasti. Kulmissa on epätarkkuutta, mutta ei mitenkään kamalasti. Luulisin, että kyse on motivaatiosta ja sen puutteesta. Ty on myös erittäin vaikealukuinen koira: ei ole häntää mitä heiluttaa ja sen työskentelytapa on kovin vähäeleinen kokonaisuudessaan.