... siis ainakin mun mielestä. Tein meidän naapuritontille 50 (syvä) X 40 m ruudun, kammottavaa ryteikköjä, kuoppia ja kumpuja, sekalaista metsää, kiviä ja kantoja, katajia, risuja, kaatuneita puita, pajukkoa. Jätin koirat kotiin kun kävin tallaamassa alueen ja vein sinne 3 esinettä: vasempaan laitaan hieman puoliväliä syvemmälle pienen kannon taakse neulottu lapanen, siitä n. 15 m oikealle ja lähetyssivulta n. 10 metrin syvyydessä kuopan ja kummun takana puutarhaletkun pätkä, ja lähes oikeassa takakulmassa kaatuneen puunrungon vieressä nahkahanska.

Sitten menin kotiin laittamaan koirille sapuskat valmiiksi kuppeihin; nappuloita, piimää ja lihamureketta. Lähdettiin pihalle, laitoin kupit auton katolle ja Unskin autoon odottamaan. Pamille pk-liivit ja ketjupanta ja sitten ryteikköön. Lähetin oikeasta kulmasta. Ensimmäisenä nousi keskimmäinen esine. Tullessaan Pami kompastui puunrunkoon ja esine putosi. Pami ravisti päätään ja katsoi mua vähän nolona, mutta meni heti ottamaan esineen uudelleen ja toi sen kauniisti käteeni. Palkkasin narupallolla, koska suoritus oli hieno vaikeuksista huolimatta. Siirryin muutaman askeleen vasemmalle ja osoitin kädelläni kohti oikeaa takanurkkaa, koska se oli jäänyt tarkistamatta. Hienolla pistolla tuli letkun pätkä. Sitten siirryinkin lähelle vasenta laitaa, ja lähetin koiran "summamutikassa", koska tuumasin, että vähän liian helpolta näyttää Pamin työskentely. Mutta viimeinenkin esine nousi suoralla pistolla. Kiittelin kovasti, riisuin Pamilta vermeet ja heittelin sille narupalloa viedessämme esineet samoihin paikkoihin valmiiksi Unelmalle. Sitten juostiin autolle ja Pami hotki sapuskat hyvillä mielin. 

Sillä välin nousi aika kova, puuskainen tuuli. Pami autoon, Unskille tykötarpeet, vähän innostusta ja menoksi. Heitin sillekin narupallon menomatkalla ojaan, ja Unski toi sen kauniisti istuen eteeni. 

En tiedä, johtuiko tuulesta vai mistä, mutta Unski joutui etsimään paljon kauemmin ja juoksi paljon laajemmalla alueella kuin Pami. Välillä se meni niin sivuun ja jopa alueen taakse, että jouduin kustumaan sitä takaisin. Eipä Ulpu kuitenkaan häiriintynyt, vaan jatkoi samanlaisella touhulla, häntä heiluen tehtävästä toiseen, ja toi jokaisen esineen hienosti. Se vähän hidastelee tuodessaan loppumatkasta, joten palkkasin ensimmäisen esineen tuonnista pallolla. Toisesta en pakannut, kiittelin vain. Kolmannen jälkeen riisuttiin liivit ja panta ja leikittiin pallolla. Sitten juostiin autolle ruokailemaan. Kovin tyytyväisiltä vaikuttivat molemmat - ja niin minäkin.