Tokoryhmäämme kävi eilen neuvomassa Maksimaisen Susanna. Olin valmistautunut treeniin vähän huonosti, koska en oikein tiennyt, kuinka Susanna aikoi toimia. Päätin kuitenkin pyytää neuvoja seuraamiseen, koska se vaikuttaa niin paljon kaikkeen, ja toisena sitten ruudun opetteluun, koska se vaikuttaa myös eteen lähetykseen (ehkä ja toivottavasti). Ja paikallaoloakin saatiin vielä treenattua.

Aluksi Susanna pyysi meitä Pamin kanssa esittämään seuraamista omaan tahtiin. Teimme jonkinlaisen kaavion käännöksineen ja nopeuden vaihteluineen. Susannan kommentit olivat, että kontakti ja tiiviys on erinomainen, mutta perusasentoihin tulo on vaikeaa, asento jää usein vinoksi, ja Pami on koko ajan hiukan liian edessä, "sen etujalkojen pitäisi olla siinä, missä sen takajalat ovat nyt". Susanna neuvoi harjoittelemaan perusasentoja uudelleen alusta, eli ohjaamaan namilla sivulle tuloa. Seuraamiseen uuden paikan hakeminen taas tehdään niin, että käsken Pamin istumaan, menen itse oikeaan kohtaan sen sivulle palkka (patukka) vasemmassa kainalossa. Kun koiralla on hyvä kontakti (yleensä on aina), sanon "seuraa", pidän pienen tauon, käännyn paikallani oikealle ja palkka putoaa. Tai otan yhden askeleen eteen päin ja palkkaan siitä. Siis rakennamme koiran paikan alusta asti uudelleen. Hyvä, mahtavaa! Tämä on ensimmäinen kerta, kun joku oikeasti neuvoo meitä Pamin kanssa seuraamisharjoittelussa, ja antaa ihan rautalankamallia, kuinka homman saa toimimaan! Olen oikein toiveikas tämän metodin suhteen.

Sitten ruutua siten, että ensin Susanna näytti Pamille patukkaa ja vei sen ruutuun minun pitäessäni koiraa kiinni. Sitten vain sanoin "ruutuun" ja laskin samalla Pamin ruutuun patukalle ja juoksin perässä leikkimään sen kanssa nimenomaan ruudussa. Pari kertaa näin. Sitten jätin Pamin istumaan paikalleen, kävin itse viemässä patukan ruutuun ja palasin lähettämään Pamin ruutuun. Kolmannessa vaiheessa jätin Pamin istumaan paikalleen, kävin taputtelemassa maata ruudussa, mutta patukka oli minulla piilossa. Palasin lähettämään Pamin ruutuun, ja heti kun se oli ylittänyt ruudun keskikohdan, heitin patukan palkaksi ja juoksin leikkimään sen kanssa. Pari kertaa tehtiin samalla tavalla muutoin, mutta avustaja heitti patukan ruutuun sivusta, ettei koira alkaisi ennakoida, mistä suunnasta palkka lentää. Sitten taas palattiin siihen, että vien patukan ruutuun ja lasken koiran perään. Ja lopuksi vielä heitin patukan Susannalle, joka vei sen ruutuun ja huuteli "ruutua" mennessään, mutta minäpä kiikutin koiran autoon. Jäi into päälle.

Muiden ryhmääisten tehtyä yksilötreeninsä otettiin vielä paikallamakuu ryhmässä. Pyysin Susanna varmistamaan, ettei Pami nouse. Hän laittoikin Pamin pitkään liinaan, ja toimiessaan liikkeenohjaajana seisoskeli koiraryhmän takana pitäen liinasta kiinni. Me ohjaajat poistuimme auton taakse piiloon pariksi minuutiksi. Piilosta näin, kuinka Pami hiukan levottomasti liikahti, ja vilkaisi sitten Susannaan. Liikkeen päätyttyä Susanna sanoi, että Pami oli hiukan korottanut kyynärpäitään, mutta hän oli vain hiukan nyppäissyt liinasta ja sanonut hiljaa "ei". Loppuajan Pami makasikin aivan liikkumatta. Hienoa! Nyt täytyy vain varmistaa, ettei se pääse tekemään virhettä.

Oli oikein hyvät harkat!