Viime sunnuntaina Pete kävi tuomassa Ruun meille, kun olivat Helenan kanssa lähdössä Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Junamatka oli mennyt mukavasti, ja Ruu ilahtui kovasti jälleennäkemisestämme asemalla. Viisi ensimmäistä vuorokautta on mennyt, ja tyttö on viihtynyt hyvin. Se on meillä kuin kotonaan, suukottelee Hannua, nukkuu sängyssä (mutta kysyy ensin luvan, ainakin toisinaan), jättää Onni-kisun rauhaan ja telkkuaa täysillä Pamin kanssa. Pami on kovasti mielissään, kun on tasaväkinen sisko, jonka kanssa saa painia ja tehdä tutkimusretkiä. Kaikenkaikkiaan Ruu on hyvin helppo koira; iloinen ja kiltti.
Eilen pesin siitä Helsingin pölyt pois. Turkista tuli ihana silkohapsi. Pikku raukka osoitti kaikin tavoin koko illan kuinka on märkä ja pieni: käpertyi ihan tiukalle kerälle viereen, olinpa sitten missä tahansa. Nopeasti tuo kuivui kuitenkin, Ruulla on niin ihanteellisen suora ja niukka turkki.
Aamu-uutiset kertoivat tänään, että Australian itärannikolla on julistettu hätätila ennätyksellisen sademäärän (620 mm!) vuoksi. Saas nähdä, kuinka jännät paikat siellä on meidän matkalaisilla.