"Jaa mää vai?"

Pikkuvauvaksi sitä tulee vielä välillä sanottua, vaikka eihän se suinkaan enää mikään vauva ole. Hieno nuori koira. Avoin, pehmeä, kiltti ja suloinen.

Sunnuntaina kävin Viian kanssa kahdestaan Kajaanissa. Viia osallistui elämänsä ensimmäiseen viralliseen koiranäyttelyyn. Kyllä siinä pikkuaussien pää pyöri kuplahallin ihmis- ja koirapaljoudessa. Rauhalliseen ja avoimeen tapaansa Viia moikkaili innokkaasti kaikkia, niin ihmisiä kuin koiriakin, ja ihmetteli kovasti, kun kaikki eivät alkaneet sen kanssa juttusille. Lähes jokaisen kasvoille se onnistui kuitenkin saamaan hymyn. Kukaan ei ole sille vihainen kun se osoitta niin selvästi olevansa pieni ja ystävällinen.

Aussiekehään oli ilmoittautunut 39 koiraa, joten se kesti ja kesti. Viia istuskeli kehän laidalla katselemassa ihmetellen toinen toistaan erinäköisempiä ohikulkijoita. Harmi, ettei kukaan lähtenyt leikkiin! Viia pussasi tuomaria ja se oli kyllä kauniisti tehty. Tulee mieleen Vaahteramäen Eemeli, kun hältä kysyttiin miksi oli pussanut opettajaa, niin Eemeli vastasi: "Ihan hyvää hyvyyttäni!" Viia sai oikein hyvän arvostelun ja palkintotulokseksi ERI4. Emma-serkkukin sai hyvän arvostelun ja EH:n.

^Pörrö Kastehelmi Kakon kuvaamana kehässä.

Sitten mentiin shoppailemaan näyttelydebyytin ja synttärin kunniaksi. Viia valitsi savustetun siansorkan ja dentastixejä. Sen verran väsytti kotimatkalla, että possunsorkka ei autossa maistunut, mutta heti kotipihassa se piti jakaa mummujen kanssa. Jälleennäkemisen riemu oli muutenkin sellainen, että olisi voinut luulla eron kestäneen vähintään viikon. Varsinaista syntymäpäivää juhlistettiin vain oman perheen kesken pikku herkuilla. Täytyy pitää lastenkutsut  tässä joku päivä vaikka siskojen kesken.