Eilen käytiin kolmen koiran kanssa lenkillä Siis ihan oikealla lenkillä, eikä vain postilaatikolla. Unelma oli ihan kypsänä, kun pentu roikkui sen kaula- ja housukarvoissa. Aloin kieltää Viiaa härkkimästä Unelmaa, ja sehän tepsi! Kuuliainen pikku eläin. Pamin kimpussa penneli ei niinkään häärää, kun Pami ei ole huomaavinaankaan, jos ei satu huvittamaan.

Hanki kantaa kuusikiloista pentukoiraa, ja Viia oli ihan innoissaan, kun pystyi juoksemaan meidän rinnalla korkeammalla kuin aikuiset koirat. Siistiii!

Isolle tielle tultaessa laitettiin kaikille hihnat ja käveltiin peräti parisataa metriä hihnassa. Hyvinhän se Viia kipittää isojen perässä, vaikka saakin olla tarkkana ettei hihnat sotkeennu aivan totaalisesti, kun pentu vaihtaa paikkaa koko ajan. Suurimman osan matkasta kuitenkin saivat kaikki juosta irrallaan.

Kyllä pentukoiralla riittää ihmeitä siinä, missä me muut vain mennä jolkotamme. Viian maailmassa lähes kaikki on ihan hurjan nastaa. Oletteko esim. huomanneet, että lumipaakut ovat kaikki erilaisia ja liikkuvat eri tavoin, jos niitä tönäisee? Jokainen hangesta törröttävä heinä ja risu on käytävä katsomassa ja kokeilemassa miltä se maistuu ja saako sen irti. Kallelan pihassa oli poika lastaamassa halkoja maitokärryihin - siis ihmeellistä! Ja Tolvalan pajan edessä haisi öljylle ja bensalle ja oli suuria, vieraita autoja ja traktoreita, ja tallin takana haisi ihanasti hevoselle ja maa oli täynnä outoja hepan jälkiä. Ja isolla tiellä autot huristavat niin kovaa vauhtia, että niistä lähtee kova ääni eikä meinaa edes nähdä, mikä siinä meni!

Tämän alle 2 km mittaisen elämysmatkan jälkeen Viia nukkui rättiväsyneenä monta tuntia. Iltaruoalle se piti käydä herättämässä.

Pikku lenkkimme päätteeksi tokoiltiin pihalla vähän Pamin kanssa. Luoksetuloja, perusasentoja, kaukokäskyjä. Kyllä Pami oli iloinen viikon tauon jälkeen!