No niin, olen ollut töissä taas viime torstaista alkaen. sain antibioottikuurin poskiontelon- ja keuhkoputkentulehdukseen. Yskä jatkuu edelleen, mutta helpottaa pikkuhiljaa.

Elämässämme on tapahtunut suuri muutos: muutimme makuuhuoneen yläkertaan, emmekä laske koiria sinne nukkumaan. Lähes vuoden olen suunnitellut muuttoa, ja välillä jo olin sitä mieltä, että nukun Unelman kanssa niin kauan, kunnes siitä aika jättää. Se on aina nukkunut kanssani. Pami taas makoilee useimmiten sohvalla tai lattialla, eikä välitä edes omasta sängystään. Sitten eräänä päivänä vain kyllästyin siihen karvan määrään sängyssä, ja ryhdyimme Hannun kanssa tuumasta toimeen. Koko päivän valmistauduin henkisesti siihen, että ehkä sittenkin hellyn ja palaan alakertaan Unskin luo. Kun iltasella oli aika kiivetä yöpuulle, Unski makoili olohuoneen lattialla ja Pami sohvalla. Kävin sanomassa niille hyvää yötä ja kiipesin yläkertaan. Koirat eivät olleet moksiskaan, jäivät rauhassa nukkumaan olkkariin. Minä taas en nukkunut silmän täyttä, kun korva tarkkana kuuntelin, kuuluuko alakerrasta surkeaa ikävöintipiippausta.

Ei ole tarvinnut palata alakertaan. Olisi ihanaa, jos Unski olisi vieressä, mutta ehkä vielä ihanampaa on kun on tilaa omassa sängyssä, eikä karvoja ainakaan niin paljoa kuin ennen. Eikä Pami hypi tasajalkaa päällä aamuisin. Aamuisin ne ovat kyllä riemusta sekaisin kun kuulevat että herätyskello soi ja alamme heräillä. Laulua ja piippausta riittää.

Sairastamisen ohessa on käyty hakuilemassa, kerran treeneissä ja kerran kisoissa. Pamin kanssa kävin Siilinjärvellä seisoskelemassa kurjassa kelissä puoli päivää. Vihdoin metsään päästyämme Pami lähti haluttomasti, mutta tarkasti etukulmat ja alkoi sitten ontua, joten keskeytettiin. Ihan hyvä niin, koska en olisi missään tapauksessa jaksanut juosta koko rataa siinä kunnossa. Tai siis ontuminen ei tietenkään ollut hyvä. Ensin luulin, että kyseessä on se aiempi venähdys, mutta kotona huomasin oikeassa nilkassa pienen haavan. Se parani parissa päivässä puhdistuksella ja Basibactilla.

Tokoryhmässä olen käynyt Pamin kanssa nyt pari kertaa. Sain hyviä vinkkejä kaukokäskyjen opettamiseen, ja niitä onkin harjoiteltu ruokakupin kanssa kotosalla silloin tällöin ihan kivalla menestyksellä. Viimeksi tehtiin Pamin kanssa ihka ensimmäiset ruutuharjoitukset. Jospa tuosta puuhailusta olisi hyötyä tottispuolellekin! Maahanmenot kaukana ovat ainakin parantuneet huomattavasti.

Viikonvaihteessa testailtiin taas koirien luonteita, tällä kertaa Pärnävaaralla. Onnistuin purettamaan itseni. Ei pahasti, mutta käsi meni käyttökelvottomaksi loppupäiväksi ja piti käydä näyttämässä sitä Tikkamäellä. Kaksi hauvelia jäi testaamatta, harmin paikka.