Susirajan Belgialaiset ry järjesti kaksi päivää kestävän tottisseminaarin, kouluttajana Susanna Korri. Lauantaina aloitimme teoriaosuudella ISLOn tiloissa. Sain hyviä vinkkejä erityisesti seuraamiseen, noutoon ja vihjeiden käyttöön. Vihjeet aion ottaa heti käyttöön Pamin kanssa: taputa koiran vasenta lapaa = liikkeestä istuminen, silitä koiran selkää = maahanmeno, silitä koiran päätä = liikkeestä seisominen, taputa koiran rintaa = eteen lähettäminen. Susanna kertoi myös kuinka hän alkaa opettaa pentua. Toivottavasti muistan hyvät neuvot sitten kun/jos pentu joskus tulee taloon!

Ostin 650 g:n noutokapulan, jossa keskiosa on juutilla päällystetty. Illalla tietysti piti Pamin kanssa jo kokeilla, voisiko noutokapulan pitoon saada vahvempaa otetta. Olen opettanut Pamille noudon  "passiivisen pakon" kautta, koska se ei tykännyt kapulasta ollenkaan, vaikka otti suuhun kyllä mitä tahansa muuta. Pami myöskin paineistuu herkästi epäonnistumisista, joten olen jo vuosia ollut tyytyväinen siihen, että se noutaa innokkaasti ja vauhdilla, vaikka kapulan pito onkin ollut melko huteraa. Nyt siis otin riskin lähteä korjaamaan otetta, enkä tiedä vielä, kannattiko, vai mentiinkö ojasta allikkoon. Joka tapauksessa pari kertaa pääsin palkkaamaan siitä, että kapula pysyi suussa, vaikka hipaisin kädellä kapulan päitä. Tästä jatketaan.

Tänä aamuna olimme oppimassa käytännössä. Päätin pyytää neuvoja sivulle tuloon ja liikkeestä seisomiseen.Sivulle tulossa ongelmana on ollut, että Pami pomppaa helikopterihypyllä mun pään tasalle ja kääntyy siitä sivulleni - vinoon. Se korjaa kyllä uudella käskyllä. Suski antoi neuvon kääntyä itse 90 astetta vasempaan käskyn yhteydessä, jolloin koira ei ehdi hypätä, kun sen täytyy etsiä oikeaa paikkaa pitemmän matkan päästä. Toinen neuvo oli laittaa koira käsin oikeaan kohtaan, jos se meinaa jäädä vinoon. Muutamien harjoituskertojen jälkeen liike alkoi olla huomattavasti parempi - kunhan vain ohjaaja osaisi kääntyä VAIN sen 90 astetta paikoillaan.

Liikkeestä seisomiseen liitin nyt vihjeen. Nopeutta ja varmuutta seisomaan jäämiseen haettiin heittämällä pallo koiran taakse heti käskyn yhteydessä. Pikkuhiljaa pidennetään käskyn ja pallon heiton välistä aikaa samalla, kun itse voin liikkua hiukan eteen päin koiran viereltä. Näytti toimivan hyvin jo muutaman harjoituksen perusteella.

Kaiken kaikkiaan päällimmäiseksi jäi tunne, että pitäisi treenata enemmän ja suunnitelmallisemmin.

Kotimatkalla ajoin vielä Pärnävaaralle vilkaisemaan vetohiihdon SM-kisoja, jossa olikin vielä lähtöhulinat menossa. Treenasin parkkipaikalla Unskin kanssa vähän mielen virkistykseksi, ja Pamin kanssa eteen lähettämisiä Suskin ohjeiden mukaan siten, että 3 wubbaa odotti rivissä kentän laidalla. Tästä on hyvä jatkaa.