Kokeilenpa päiväkirjanomaisen blogin pitämistä minäkin. Aikaisemmin pidin pentublogeja, mutta ne hiipuivat sitä mukaa, kun pennut lähtivät maailmalle, kuten oli tarkoituskin.

Lauantaina 3.11. veimme Hilkan kanssa Kirin (6 kk) katsomaan lampaita. Tietysti Pami ja Unskikin olivat mukana, mutta tarkoituksena oli tutustuttaa Kiri keropäihin.
Leppäsen Helinällä Niiralassa on parisataa Kainuun harmaata, jotka ovat tottuneen Helinän omiin pyreneittenpaimenkoiriin ja myös satunnaisiin vierailijakoiriin. Kuljeskelimme lampolassa niitä näitä jutellen ja elukoita rapsutellen ja koira kerrallaan sai tutustua tilanteeseen omassa tahdissaan. Aluksi Kiri oli hiukan ihmeissään, häntä pysyi tiukasti alhaalla ja läähätys ilmaisi pientä paineistumista, mutta pienet tottisliikkeet sujuivat lampolassa ongelmitta, Kiri keskittyi hyvin ja liikkui hyvin.


Välillä vietiin Kiri autoon ja otettiin Unski ja Pami lampolaan. Kun Kiri haettiin uudestaan autosta, se oli tulossa nelivedolla suoraan lampolan ovelle ja oli heti kuin kotonaan. Häntä pysyi ylhäällä koko ajan ja liikkuminen ympäriinsä oli vaivatonta. Kun lampaat eivät innostuneet leikkimään kutsuista huolimatta, niin hetken kuluttua ne olivatkin jo oikeastaan aika tylsiä, ja kakansyönti alkoi kiinnostaa. Kaiken kaikkiaan lampaat tuntuivat Kirin mielestä olevan aivan asiaan kuuluvia, ja oikeastaan niin kivoja, että niitä voi vaikka pussailla.


Pami seurasi lampolassa tiukasti vieressäni ja odotti käskyjä - selvästi olisi mieli tehnyt vähän puuhastella lampaiden kanssa.



Ja Unski yritti saada meitä pois vaarallisesta lampolasta, se juoksenteli kyllä sisällä vapautuneesti, mutta kävi tämän tästä tökkimässä meitä ovelle päin. Sitä paitsi lampailla on paha silmä, ne tuijottavat, eivätkä torvet älyä, vaikka irvistää.



Lampolavierailun jälkeen teimme vielä esineruudun Helinän metsään. Kiri irtosi kohtuullisen hyvin ja etsi innoissaan - tuonnin kanssa on vielä vähän niin ja näin, mutta hauskaa oli.
Unskille vietiin ensin yksi oma esine, jonka se etsi innolla ja toi hienosti perille saakka. Toinen esine oli sitten vieras, mutta onneksi senkin tuominen onnistui loistavasti!
Pamihan toimi hyvin, kunhan oli ensin juossut vähän sydämensä kyllyydestä. Toivottavasti en onnistu koskaan pilaamaan sen esinetyöskentelyä!