Meillä on suuri ongelma. Unskin tottis ei toimi kertakaikkiaan. Pitkän analyysin tuloksena uskoisin, että ongelma on palkkauksessa ja kestävyydessä eli sen puutteessa. Treenit menee hienosti, kun palkkaan usein ja pidetään vauhdikasta ja hauskaa kentällä enkä ole edes komentanut sitä riekkumisesta.

Keskusteltuani asiasta Hannan ja Marja-Leena Hiturin kanssa ja yön yli nukuttuani olen päättänyt vielä yrittää. Tässä tärkeimmät neuvot, jotka aion käyttää hyödykseni.
Hanna:
- superpalkka johonkin kentän laidalle, autoon tms., näytettävä koiralle, mitä on luvassa.
- koira palkkaa itseään noudoissa ja eteenmenossa - käytä hyväksesi!
- ketjuta liikkeet siten, että palkaava liike on lopuksi ja sen jälkeen superpalkka.
- rakenna kokonaisuus pikkuhiljaa uudelleen lopusta alkuun.
Marja-Leena:
- laita koira kuriin. Mitään ei tapahdu niin kauan kuin riekutaan.
- älä suostuttele koiraa. Käske lujasti ja iloisesti. Turhat höpinät pois. Ole reilu johtaja.
- on turha treenata sellaista, mikä menee hyvin. Jos maasto pelittää, on turha tuhlata aikaa siihen; keskity tottikseen.
- kaikkea voi kokeilla. Jos kokeilee 5 kertaa eikä auta, niin sitten kannattaa vaihtaa metodia.

Sydän karrella ja lähes kyyneleet silmissä ajelin siis jälleen kerran Pärnälle rakkaan Ulpukkani kanssa. Ryhdistäydyin ja yritin olla rauhallinen ja iloinen. Jätin vielä Unskin autoon, kun kaivoin repusta valkoisen ruokakupin ja wubba-lelun ja kävin viemässä ne eteenmenoa varten kentän laitaan. Sitten reppu ja Unski mukaan ja kentälle. Jätin repun kentän laitaan. Näytin Unskille, että repussa odottaa rasiallinen grillimakkaraa. Ja sitten hommiin.

Perusasento. Unski kuittasi käskyn haukkumalla. Nappasin niskasta sitä ja sanoin tiukasti: "Lopeta!" Koirasta kuului paheksuvaa murmetusta. Uusi perusasento - sama juttu. Kolmannella kerralla alkoi sujua - taisi tyttö tajuta, että nyt on muuten tosi paikka.
Seuraaminen. Se sujui hämmästyttävän hyvin. Korjasin hieman käännösten väljyyttä. Juostessa myös väljyys lisääntyy, mutta sain sitäkin tiiviimmäksi vain uudelleen käskyttämällä ja kehumalla.
Eteen lähettäminen. Lyhyehköjen seuraamisharjoitusten jälkeen otin kolme iloista eteen lähetystä lyhyen seuraamisosuuden kanssa. Unski ei edistänyt niin paljoa kuin yleensä, ja eteni kerta kerralta nopeammin. Kehuin joka kerta kunnolla. Kun se tuli viimeisen kerran wubba suussa riekkuen, niin juoksimme suoraan repulle makkaraa syömään rapsuttelujen, kehujen ja pusujen kera.

Fiilikset: Olin todella hämmästynyt, että seuraaminen meni hyvin, vaikka palkkaa ei ollutkaan. Tuntui, että Unski kuunteli jopa paremmin kuin yleensä. Olen ainakin pikkuisen toiveikas. Varmaan Pamin tottis pitäisi alkaa rakentaa samalta pohjalta.