Niin hyvät kuin huonot uutiset tuntuvat varsin vähäpätöisiltä tuon kaikista järkyttävimmän rinnalla (ks. edell. kirjoitus).  Mutta kuuluu meille muitakin murheita - eikös ne tulekin aina ryppäissä?

Meidän pikku Pami pähkinäsilmä, joka on ikänsä ollut terve kuin pukki (lukuunottamatta nuoruuden silmätapaturmaa), on potenut selkäänsä jo pitkään. Olen käyttänyt sitä fyssarilla, ja välillä se on ollutkin parempi. Selkä on kuitenkin ollut ajoittain hyvin jumissa, ja fyssarikin on ihmetellyt vähän, miksi se aina jumittaa uudestaan, mutta arvellut vaivojen johtuvan paksusta lumesta - joka onkin kuulemma aiheuttanut monille koirille selkävaivoja tänä talvena.

Tiistai-iltana Pami oli kovin kipeän ja kärttyisän oloinen, ja antoi Viia-pennullekin kyytiä tosissaan sillä tavalla, että piti asiasta ihan huomauttaa. Hyvin epäpamimaista. Seuraavana aamuna tilasin Pamille ajan lääkäriltä. Kirsi-tohtori totesi Pamin selän kovin kireäksi ja aristavaksi kauttaaltaan. Siispä kuvattiin selkäranka. (Pamihan on siitäkin niin ihana koira, että sen voi röntgenkuvata rauhoittamatta .) Ristiluu on hiukan omituisen muotoinen. Sen ja viereisen  nikaman välinen välilevy on tulehtunut, minkä seurauksena siinä on hieman kalkkeumaa. Lisäksi Pamin ranka on pyrkinyt kompensoimaan kipeän kohdan aiheuttamaa vaivaa kehittämällä spondyloosia L7-S1 -nikamiin.

Pami sai kahden viikon lääkekuurin tulehduskipulääkettä (Norocarp) ja relaksanttia (Sirdalud). Sen jälkeen katsotaan tilannetta; toive olisi, että selkää päästäisiin sitten hoitamaan fysioterapialla. Tavoitteena olisi vain pitää koira mahdollisimman kivuttomana loppuelämänsä ajan. Vepe on todella hyvä harrastus meille tästä eteenpäinkin, mutta hypyt on nyt hypitty. Siirrymme siis PK-lajeista yhä enemmän vepeilyn pariin ensi kesänä. Tietysti tehdään jälkeä omaksi huviksi, mutta ehkä voimme hakumetsänkin unohtaa .

Vietän viikonloppua töissä, ja otin Pamin mukaani, että saa lepäillä ja nauttia hotellielämästä kaikessa rauhassa. Laatuaikaa mamman kanssa: useita, lyhyitä lenkkejä kahdestaan, saa nukkua mamman vieressä  ja makoisa savuluu viihdyttää mamman töissä ollessa. Pamin tärkein tehtävä on kuitenkin lohduttaa minua näinä murheellisina päivinä, kun kaiken lisäksi raivoisa flunssa iski päälle viime yönä.

Mutta ei Pamista taas päälle päin mitään huomaa. Ei se ole mitenkään väsyneen oloinen lääkityksestä huolimatta, vaiva ei juurikaan näy liikkeessä, ja täysillähän se lähtee, jos saa pienenkin syyn. Iloinen ja energinen kullannuppu, kuten aina .