Pamilla alkoi olla juoksu parhaimmillaan juuri ikävästi farmikisan eli AHBAn paimennuskisojen aikaan. Jouduin lähtemään sen kanssa Lahteen kesken kaiken. Neljän vuorokauden yrityksen tuloksena ei kuitenkaan tapahtunut muuta, kuin että nuoripari oli kovin, kovin rakastunut; ne leikkivät, telmivät, painivat, imeskelivät toistensa korvia, pussailivat toisiaan - ja Pami tarjosi itseään tosi innokkaasti. Luca nuorempana herrasmiehenä oli kovin kohtelias, ja juuri kriittisellä hetkellä, kun Pami sanoi vaikka aivan hiljaakin "murr", Luca perääntyi. Meidän Tukkijätkä-Pampula olisi kaivannut luolamiehen otteita: tukasta pusikkoon! Mutta kiltti Luca ei moiseen naisten alistamiseen suostunut. Sunnuntai-iltapäivällä Pami alkoi jo olla tosi kärttyisä, eikä juuri enää tarjonnutkaan. Maanantaiaamun progesteronitestitulos osoitti 34,7 - kiima oli siis jo auttamattomasti ohi.

Kiitos kuitenkin Tiialle ja Lucalle viikonlopusta: mukavista lenkeistä kauniissa Sipuran maastoissa, hyvästä sängystä ja kauniin kodin lainasta!