...mulla kyllä on! Nautin vaan ihan kauheasti niiden kanssa olemisesta. Sunnuntaina meillä oli taas kauneudenhoitopäivä, kuten aina. Harjauksen, hampaiden putsauksen  ja kynsienleikkuun lisäksi putsasin Unskin korvat, jotka oli taas ihan kauhean likaiset. Unskille kertyy ulkokorviin kauheasti töhnää, korvatulehdus sillä on ollut yhden kerran vain alle vuoden vanhana, eli ongelma ei ole korvan sisällä. Mutta putsauksesta Unski ei tykkää yhtään, ja siksi se tulee tehtyä melko harvoin. Sitten Unski-rukka murjotti koko illan ja huokaili koko yön ja kulki paikasta toiseen korviaan ravistellen. Maanantaina putsasin loputkin irronneet töhnät, ja nyt me ollaan taas kavereita. Jaksan aina ihmetellä tota Unskin korvien likaantumista, koska aina kun lääkäri tutkii ne, ne on sisältä ihan puhtaat, ja Pamilla taas on maailman puhtaimmat ja vaaleanpunaisimmat korvat, joita ei ole tarvinnut putsailla.

Tänään tehtiin ihana pitkä lenkki lumisateessa rannalle ja takaisin. Naapurin Pirre oli mukana, ja Pirren parta oli ihan lumipaakuissa, kuten myös Unskin housut. Illalla käytiin pk-kentällä tottisharjoitusten aikaan, kun sattui olemaan muutakin asiaa Joensuuhun. Pamin tottikseen alan olla melko tyytyväinen, se tekee liikkeet täsmällisesti, mutta varmuutta kaipaan vielä lisää erityisesti jääviin liikkeisiin. Otin Pamin kanssa seuraamista, maahanmenoja, pari noutoa ja pari eteenmenoa ja sitten vaan pidettiin hauskaa kentällä ja seurusteltiin Elinan ja Turren kanssa.

Unskin kanssa otin noutoja, seuraamista ja eteenmenoja. Ulpukan kanssa ongelma on ensimmäiset 10 minuuttia, kun virtaa on enemmän kuin Vattenfallissa. Ja toinen ongelma on seisomaan jääminen: nyt kun se on opetettu seisomaan juoksusta, niin se ei enää voi seisoa kävelystä, vaan istuu aina.  Mutta sitten otin päähänpistosta kaukokäskyjä, jotka on aina olleet Unskilla tosi epävarmat, ja nythän meni tietysti aivan nappiin vaikka välimatka meillä oli 10 metriä. Meidän pikku tuuliviiri! Ja lopuksi seurusteltiin Kirin ja Pekan kanssa, ja seuraan liittyi myös 4 kk ikäinen rottweiler-poika Sulo. Hilkka oli jäänyt kotiin pienen Uskon kanssa, joka myös on  pikkuruinen rottweilerin alku.

Kentällä oli lunta nilkkoihin asti ja sen alla monin paikoin peilijää, joten ei ollut ollenkaan hyvä treenata. Ja unohdin vielä kilon kapulankin sinne. Kunhan kevät jälleen koittaa, niin ehkä me aletaan sitten laittaa tottiksia kuntoon - tai sitten menee taas maastotreeneisää kaikki illat, eikä malta paneutua tottikseen ollenkaan...