...pikkuhiljaa kohti kevättä. Aamulla töihin lähtiessä ei tarvitse enää laittaa pihavaloja autolle löytääkseen, linnut alkavat jo pikkuhiljaa viserrellä. Mutta sydäntalvea eletään edelleen. Lunta ja pakkasta on kivasti ja molempia on luvassa lisää. Hassua, että jäälle ei ole menemistä, vaikka on jo tammikuu ja kunnon talvi. Pelkosen Hannu sanoi, että kunnon jäitä ei enää tänä talvena tulekaan.

Pamilla ja Viialla on karsea karvanlähtö. Ja kisupojilla. Unelmalla sen sijaan on parempi turkki kuin ehkä ikinä. Heinäkuussa leikatun tumpun tilalle on kasvanut tanakka, karkea karva. Hännässä saisi olla hieman pitemmät hapsut, muutoin olisi juuri sopivan pituinen nyt!

Pakkaspäivien pitkien lenkkien lisäksi on tehty tupatokoa ja tavattu sukulaisia ja ystäviä, uusiakin on saatu muutama. Eräänä iltana lenkillä tuli vastaan sakemannipentu Veka omistajineen, ja Joensuussa ollaan ajoittain piipahdettu koirapuistossa lähinnä Viiaa leikittämässä. Viikonloppuna Jatsi ja Hippa olivat meillä hoidossa, mikä oli tosi mukavaa! Hieman haasteellista oli kulkea iltapimeällä liukasta tien laitaa viiden hihnassa kulkevan aussien kanssa. Ne neljähän kulkivat oikein nätisti, mutta Viiasta homma oli niin hauskaa, että se vaihteli välistä toiseen koko ajan ja sotki hihnat. Maanantaina tavattiin Pärnävaaralla Valon ja Viirun kanssa. Lastenkutsut kestivät vain kolmisen varttia, mutta tyttöset käyttivät sen tarkasti hyväkseen painien ja riekkuen ihan koko ajan.

Tupatokossa olemme hioneet Pamin kanssa läinnä kaukokäskyjä ja lähelle luoksetuloa. Viian kanssa olemme edistäneet naksuttimen avulla "seuraa" -käskyä, luoksetuloa ja maahanmenoa. Ajattelin, että opetankin sille vain käskyn "seuraa", en ollenkaan "sivulle". Unelmalle olen opettanut eri lelujen "tunnistusnoutoa", pitää siis tuoda se lelu, jonka nimen sanon, eikä välttämättä sitä, mikä juuri äsken oli suussa. Malttiahan mummulla ei ole yhtään, joten meno on aika railakasta ja hiki tulee välillä mullekin. Mutta hauskaa on ja häntä heiluu!

Ai niin: Viia söi ilmalämpöpumpun kaukosäätimen.