Lauantaiaamuna Hannu pakkasi peräkärryn täyteen rakennustarvikkeita ja lähti Sulkavalle tekemään Roosan kodinhoitohuoneeseen remppaa. Jäin karvaisen perheeni kanssa viikonloppua viettämään. Kun oli kaupungista osteltavaa, niin ajattelin samalla järjestää pennelille uusia kokemuksia, ja saman tien otin koko aussietrion mukaan ajelulle. Ensiksi ajoimme Marille ja Jarnolle. Lily ja Viia saivat tutustua pihalla. Lily oli hämmentyeen kiinnostunut ja Viia sopivasti alistuvainen. Kun menimme sisälle Lily laitettiin varmuuden vuoksi portin taakse makuuhuoneeseen, ettei tule tarvetta vahtia omia tavaroita. Noora ja Milla leikkivät vähän Viian kanssa, ja Viia tutustui reippaasti uuteen taloon ja Lilyn leluihin.

Seuraavaksi matkasimme Joensuuhun. Tintin Lemmikistä lähti mukaan koiranruokasäkki ja matka jatkui rautatieasemalla. Siellä otin koko jengin kävelylle asema-alueen ympäri. Pendolino Helsinkiin ja henkilöjuna Pieksämäelle olivat juuri sopivasti lähdössä, joten tepastelimme asemalaiturilla kahden lähtevän junan välissä. Ihmisiä ei ollut kovin paljoa, mutta ehkä tarpeeksi vilinää kuitenkin. Aikamme asemalla toilailtuamme matkamme jatkui Mustiin ja Mirriin. Liike oli muuttanut uusiin tiloihin. Mummukoirat jäivät autoon ja Viia pääsi tutustumaan liikkeeseen. Pikkukoiralle löytyi monta rapsuttajaa ja olihan sillä paljon ihmettelemistäkin. Savuluuhylly veti puoleensa siinä määrin, että lopulta piti pentu viedä kantamalla ulos. Tarkoituksena oli ostaa Viialle posliinikuppi, mutta mieluista ei löytynyt. Säkki kissanruokaa otettiin kuitenkin.

Sitten olikin ihan peruslenkin vuoro. Ajoin Pilkon pellolle Pilkontien päähän, mistä jatkui kävelytie ja polku Käpykankaalle päin. Siellä hauvaset saivat juosta ja telmiä aikansa. Miun kolme koiraa.

Lopuksi vielä ruokaostoksille City Markettiin ja sitten kotiin.

Illansuussa lähdin vielä Kaaville katsomaan ensi kesän aussieleiripaikkaa Raukkua ja otin koirat taas mukaan ajelulle. Samalla sain vihdoinkin kokeiltua joululahjaksi saamaani navigaattoria, ja täytyy kyllä sanoa, että tykkään tästä Garminista enemmän kuin Tom Tomista . Leppäsen Kari tuli ystävällisesti esittelemään Raukun tiloja. Aikamoinen yllätys oli, että naapuritalot ovat aivan vieressä. Siitä  eivät varmaankaan kaikki leiriläiset tykkää, mutta Kari sanoi, ettei ole ollut mitään ongelmia puolin eikä toisin, vaikka kaikenlaisilla porukoilla on Raukussa juhlittu ja ääntä pidetty.

Paikan toisena miinuksena on kaukainen uimaranta, n. 1,5 km päässä. Mutta tilat olivat kivat ja siistit, hyvä varustelutaso, valtava, sorapohjainen tottiskenttä, telmimismetsää tarpeeksi, maastot lähellä ja hyvä sauna.Raukusta kuvia täällä.

Raukusta tullessa käytiin vielä Outokummun metsäteillä iltalenkillä.

Tänä aamuna jätin Viian kotiin ja lähdin Unelman ja Pamin kanssa kunnon lenkille. Kevään ikävimmät säät ovat alkaneet: pihassa on valtavat, jääpohjaiset vesilammikot, pihatiemme on aivan pehmeä, kylätie on peilinä ja päätien pientareet ovat kuraiset. Päätielle liukasteltuani päätin pysytellä asfaltilla, joten kävelimme muutaman kilometrin Tutjun suuntaan ja samaa tietä takaisin. Unelmasta kevät on kivaa aikaa, kun lumen alta paljastuu kaikenaisia esineitä, joita voi poimia mammalle kannettavaksi kotiin tai ainakin lähimpään roskikseen, jos sellainen sattuu matkan varrelle. Tällä kertaa pari juomatölkkiä tuli kotiin saakka.

Iltapäivällä oli Viirun ja Valon vuoro tulla meille leikkimään. Aluksi pennut telmivät pihatiellä keskenään, mutta sitten kävin hakemassa myös mummelit mukaan geimeihin. Kävimme pienellä kävelyllä ja pentuset painivat ja juoksivat mummukoirien kanssa iloisina. Pami puolusti Viiaa siinä määrin, että Viirulla ja Valolla oli välillä vähän tukalatkin oltavat. Niinpä sisälle siirryttyämme laitettiin Unski ja Pami keittiöön, että pentuset saivat rauhassa leikkiä ja painia tuvassa. Hilkalle ja Sadulle kiitos käynnistä! Meillä on ainakin väsyneet ja onnelliset koirat.