Heti palattuani työmatkalta Armeniasta suuntasimme Pamin kanssa Kuttukuun tilalle Vehmersalmelle paimennuskurssille. Unski tuli mukaan.

Aloitettiin siten, että odottelin niityllä Pamin kanssa (koira hihnassa) kun Sinikka haki oman bordercolliensa Vidin kanssa katraan paikalle. Pami seisoskeli rauhallisena ja käänsi jopa katsettaan poispäin lampaista. Silti lampaat väistivät Pamia selvästi, ja Sinikka sanoikin, että Pami on tosi vahva koira. Lähdettiin kuljettamaan katrasta siten, että Sinikka ja lampaat kulkivat edellä ja minä ja Pami perässä. Vidi varmisteli etteivät lampaat pelästy Pamia ja singahda hajalleen. Kun se sujui hienosti, laskettiin Pami irti. Lauman kuljettaminen ja kääntäminenkin sujuivat kohtuullisen hyvin, mutta kun Unski räksytti autossa, niin Pamille tuli selvä dilemma: ajaako laumaa minulle vai Unskille. Jouduin jo kutsumaan Pamia takaisin hommiin, kun se lähti menemään autolle Unskin luo. Huomasi selvästi, että se on tukeutunut Unskiin koko sen ajan, kun olin reissussa.

No, käännettiin tilanne eduksi siten, että otettiin myös Unski hommiin. Yritin kyllä sanoa Sinikalle, että Unski ei paimenna, mutta ne osoittautuivat taas kuuluisiksi viimeisiksi sanoiksi: Unski näytti ärhäkästi lampaille kuka määrää. Edettiin siten, että Sinikka meni edellä lampaiden kanssa ja minä sekä kaksi koiraa hihnassa perässä. Oli muuten hieman tekemistä. Koirat pyrkivät määräilemään lampaita ihan tosissaan.Unski oikein näytti Pamille, miten homma hoituu - en ollut uskoa silmiäni. Sitten laskettiin Pami irti, Unski edelleen hihnassa. Kun homma hoitui jotakuinkin siististi, vaihdettiin Sinikan kanssa paikkaa. Nyt siis minä yritin saada lampaita tulemaan perässäni pitäen samalla Pamia käskyin ja sauvalla katraan takana, kun Sinikka tuli Unskin kanssa lauman takana. Unski oli aivan hulluna, mutta Pami työskenteli rauhallisesti ja tosissaan. Se piti kauniisti välimatkaa lampaisiin ja käännöksetkin sujuivat hienosti. Unski ja Pami tekivät yhteistyötä kuljettaen laumaa minulle. Vaikka töpeksin itse ja kerran olin jo kedossa pyllyllänikin, niin Sinikka kehui koiriani kovasti, ja olisi halunnut Pamin omakseen. Hän sanoi, että "rouva hyvä, teillä on kaksi paimentavaa koiraa" ja että saan olla hauvoistani todella ylpeä. Mutta minähän olen - vaikka ne eivät osisi tehdä yhtään mitään! =)

Olin aivan liikuttunut tavasta, jolla koirani osoittivat minulle että osaavat kyllä homman. Hassu tilanne sattui, kun komensin Pamin maahan odottamaan, että pääsen lampaiden kanssa liikkeelle. Kun Pamin kanssa on hinkattu ja varmistettu paikallaoloa paljon, niin se vain makasi paikallaan, eikä meinannut millään tajuta, että kutsuin sitä töihin. Pami osoittautui loppujen lopuksi erittäin nöyräksi ja herkäksi paimeneksi, joka ei turhaan paineista lampaita. Olen itse sitä mieltä, että sitä hiukan häiritsi Vidin läsnäolo, mutta saas nähdä, kuinka homma etenee ensi viikolla.