Jälleen kotona ihanan, upean, mahtavan aussieleirin jälkeen. Paska-Pami on pesty, kassit purettu ja pyykkikone laulaa.Leiri oli siis Vaalan Säräisniemessä, Suvirannan leirikeskuksessa. Upea, pitkä hiekkaranta Oulujärven rannalla, kivat tilat, hyvä ruoka ja mahtavat maastot. Ja mikä parasta: Hyvät ystävät! Paljon kivoja kavereita - sekä ihmis- että koira-. "Meidän porukasta" mukana meidän lisäksi olivat Hanna ja Jatsi, Hilkka ja Kiri, Hanna ja Mai, Anne ja Tala sekä Hanne ja Unnu. Tiistai-iltana piipahtivat myös Virpi ja Aki Turon (North Legends Duran Duran) ja Pacon kanssa - oli hienoa nähdä! Koirat ovat ihan poikki, ja niin on kyllä emäntäkin. Jospa kuitenkin yritän kertoa parhaat palat leiristä vaikkapa lajeittain.

JÄLKI

Lauantaina Hilkka teki Pamille pitkähkön ja vaikeahkon metsäjäljen, itse tein Unskille vastaavan. Maasto Säräisniemessä on mäntykangasta. Molemmat jäljet menivät hyvin, Pamilta jäi yksi välikeppi.

Keskiviikkona leirillä pidettiin jälkikisat luokat PAJÄ1-2. Leiriläisistä osallistuivat Hanne ja Hertta (Aussian Foxy Fire), Jorma ja Ty, Tanja ja Hikka (Shepmate's Solar Cell) sekä Hanna ja Jatsi. Tanja ja Hikka voittivat alokasluokan tuloksella t 70 m 194 JK1, toisena Hanna ja Jatsi t 77 m 158 JK1! Jorma ja Ty tekivät päivän parhaan tottiksen 81 p, mutta jäljeltä löytyi vain 4 välikeppiä, mikä ei riittänyt tulokseen. Hanne ja Hertta keskeyttivät eksyttyään enismmäisen kepin jälkeen toisessa kulmassa.

Lähdin Unskin kanssa seuraavana aamuna katsomaan, löytyisikö tuolta Hannen ja Hertan jäljeltä enää mitään. Unski nappasi jäljen janalta, tarkisti takajäljen, merkkasi paikan, jossa eka keppi oli ollut ja jatkoi matkaa kuin juna. Paikassa, jossa Hanne ja Hertta olivat pyörineet jäljen hukattuaan ja sitten lähteneet väärään suuntaan, Unski nuuhki tarkkaan, tsekkasi Hannen jäljen pariin kertaan, mutta teki sitten päätöksen pysyä alkuperäisellä jäljellä. Toinen keppi jäi johonkin, mutta Unski pysyi jäljellä siis alusta loppuun ja nosti kepit 3-6. Loppupuolella se merkkaili peuran jälkiä, jotka näkyivät sammalissa selvästi.
Jälki oli 19 tuntia vanha.
Miun Taikanenä .

Vielä perjantaina Hilkka teki ystävällisesti molemmille koirilleni janaharjoitukset, molemmille kaksi. Siis 50 metrin jana, 1 suora kulma ja 1 terävä kulma, 1 tai 2 keppiä. Unskille tehtiin jäljet valmiiksi, Pamille siten, että sille näytettiin jäljentekijän kulkevan janan yli metsässä. Unski työskentelee janalla hyvin ja suoraan, Pamin ensimmäisen jana meni sekoiluksi, mutta toinen meni jo loistavasti. Hyvä harjoitus, Hilkalle suurkiitokset!

HAKU

Sunnuntaina ja maanantaina harjoittelimme Riitta Pääkön opastuksella. Yritimme saada Pamin näytölle lähtöön lisää vauhtia harjoituksella, jota se ei tajunnut ollenkaan. Palasimme siis tuttuun koreografiaan, ja homma alkoi sujua. Ehkäpä se onkin etu, että koira juoksee näytölle varmasti ja halukkaasti, mutta sellaista vauhtia, että ohjaajakin pysyy perässä.

Tiistaina tein Pamille pikku treenin: oikealla tyhjä (maastoverkko maassa levällään), vasemmassa etukulmassa maalimies. Ilmaisu kiintorullalla. Hienosti meni, koira oli ihan innoissaan.

Torstaina sitten tarkoituksena oli tehdä mukava ja motivoiva treeni: 4 maalimiestä. Tuuli oli takaa, ja Pami teki heti aluksi vasempaan etukulmaan 3 tyhjää pistoa, ennen kuin nousi tarpeeksi ylös ja sai hajun. Ilma oli todella kuuma ja painostava, ja hauvaparka oli aivan puhki jo tässä vaiheessa. Toinen maalimies löytyi ilman ihmeempiä ja sitten ajattelin hiukan helpottaa hommaa ja kävelin Pamin kanssa vasemmalle tuulen alle, jotta se sai hajun kolmannesta maalimiehestä. Hyvin meni sekin ja lähetin Pamin vielä oikeaan takakulmaan, missä Tanja nökötti männyntaimikossa. Pami juoksi Tanjan luo, otti irtorullan ja jäi seisomaan läähättäen Tanjan eteen. Pudotti sitten rullan ja oli ihan poikki. Tanja antoi sille rullan uudelleen. Pami siirtyi Tanjan taakse ja pudotti rullan jälleen. Tanja antoi taas rullan Pamille ja käskyn "vie!". Juuri sillä hetkellä minä onneksi satuin kutsumaan Pamia, ja se toikin rullan. Pääsimme näytölle ja palkkaamaan pikku koiran, joka oli aivan loppuun kulutettu, raukkaparka. Varmaan oli mielessään pyytänyt Tanjaa pelastamaan hullulta akalta, joka juoksuttaa helteessä ympäri metsiä...

Unskilta otettiin pois kiintorulla suussa juoksentelu heti sunnuntaina. Karjuimme "irti" heti, kun se lähti kohti maalimiestä keskilinjalta rulla suussaan. Kerta riitti; varmuuden vuoksi teime muutamia toistoja, mutta enää se ei tarvinnut ohjeistusta. Tiistaina tein sille samanlaisen harjoituksen kuin Pamille: oikealla tyhjä maastoverkko, vasemmalla ukko. Hienosti meni.

VEPE

Annella oli mukanaan joitakin vepe-välineitä, mm. pieni kumivene, johon ei tosin voinut ottaa koiraa kyytiin, mutta jotakin päästiin harjoittelemaan. Sunnuntaina oli kova aallokko, mutta siitä huolimatta poijun ja dummyn vienti sujuivat Pamilta hienosti. Veneen haussakaan ei ollut ongelmaa, vaikka tuuli olikin niin kova, että pikku koira meinasi jäädä päälle vyöryvän veneen alle.

Torstaina  oli ihana, tyynehkö sää. Nyt Pami lähti viemään esineitä aivan ilman epäröintiä, heti ensimmäisellä lähetyksellä. Veneen hakukin sujuu aivan ongelmitta. Voi hitsi, kunpa me päästäisiin vepe-kisoihin tänä kesänä! Laskin sen varaan, että Kuopioon päästään, mutta siellä on etusija oman seuran jäsenillä, joten varasijalla ollaan.

AGILITY

Emme osallistuneet leirillä agilitykoulutukseen, mutta möllikisaan Unskin kanssa kyllä. Radalla oli pari haastavaa käännöstä, ja tietysti minä töpeksin kompuroimalla juuri siinä, missä olisi pitänyt tehdä vain tyylikäs persjättö. Sijoituimme kisassa kuitenkin jonnekin peräpäähän ja saimme pussillisen koiranruokaa. Ja hauskaa oli. Lopuksi Turusen Hanna meni vielä radan Unskin kanssa - tietysti virheittä. Oli se kaunista katseltavaa: nopea koira ja taitava ohjaaja.

Esineruutua ja tottista treenattiin myös parina päivänä. Leiri loppupuolella varsinkin Pamin keskittymiskyky oli niin huono, ettei kannattanut tehdä enää mitään ajattelutyötä vaativaa. Rankkaa tuo leirielämä!