Huhhuh, helle vain jatkuu! Tällaisilla keleillä ei muuta viitsisi harrastaakaan, kuin vepeä. Eilenkin mittari näytti +32, kun ajelimme Kaunislahteen treeneihin. Kokeilin Pamin kanssa pitkän köyden vientiä melko lyhyellä matkalla. Satu näytti sille veneestä palkkaa eli maagista käsikranaattia. Se ilmeisesti oli liian hyvä palkka, kun Pami ei malttanut viedä köyttä Satulle aivan käteen saakka, vaan irrotti heti, kun Satu alkoi ojentaa kättään ottaakseen köyden Pamin suusta. Satun pyytäessä antamaan köyden, Pami nappasi köyde uudelleen ja antoi sen Satulle. Sitten se ui lelu suussaan onnellisena takaisin. Lopulta saimme Pamin viemään köyden aivan perille saakka lyhyellä matkalla.

Toisena liikkeenä harjoittelimme liikkuvan veneen hinausta. Oijoi, kuinka ajoitus onkin vaikeaa! Sen lisäksi, että pitää arvioida veneiden vauhti ja koiran uintivauhti, täytyy myös ottaa huomioon, että liikkuva vene vie pientä koiraa vielä eteen päin mukanaan jonkin matkaa, ennen kuin koira pystyy kääntämään veneen kohti rantaa. Huh! Pami teki kyllä loistavaa työtä, mutta meikäläisen ajoituksessa on todellakin hiomista.

Susu oli myös harjoittelemessa sove-liikkeitä ja tekikin kaiken innokkaasti ja ui erittäin hyvällä tekniikalla!