... ja ihan oma vika. Pilasin Pamin hakukisan ihan itse: en antanut sille ruokaa aamulla. Päässäni takoi vain selkeä ajatus: nälkäinen koira toimii paremmin. En ollenkaan ajatellut, että a) voittajaluokan hakurata on aika rankka (lisäksi ilma oli lämmin ja tyhjiä pistojakin tuli ihan kiitettävästi), b) Pamilla on todella nopea aineenvaihdunta, sillä on aina kova nälkä ja se on hoikassa kunnossa, c) en ole koskaan ennenkään jättänyt sitä ruokkimatta, en ennen kisoja tai treenejä.

Henkilöetsintä meni hyvin. Kaikki ukkelit löytyivät, puolivälin jälkeen Pami sai jo hajun viimeisestä ukosta eikä oikein motivoitunut tekemään tyhjiä pistoja, joten työskentelypisteitä putosi hiukan sen vuoksi. Viimeinen näytölle lähtö oli jo hieman vaisu, tyttö vaikutti väsähtäneeltä. Mutta 161 p ja olin Pamin toimintaan tyytyväinen varsinkin, kun tänä keväänä ollaan treenattu kolmesti eikä yhtään isoa rataa.

Esineruudussa alkoi jo näkyä väsymys enemmän. Pami juoksenteli kyllä, mutta ei täydellä innolla kuten tavallisesti. Kaksi esinettä nousi pienen miettimisen jälkeen, mutta kolmas löytyi vasta kun aika oli loppunut. 20 p. siis.

Tottis oli aivan kamalaa. Jo istuminen perusasentoihin oli työlästä, seuraamisessa koira oli aivan toisella planeetalla, jäävissä liikkeissä se seisoi kaikissa ja läähätti kieli polvissa... Kun se pudotti 2 kg:n kapulan mulle jalkoihin ihan läkähtyneenä, keskeytin.

Siinä vaiheessa ajattelin, että se on kipeä, loukannut itsensä metsässä tai potee jotain kamalia vaivoja. Puituani asioita Helin kanssa paikan päällä ja Akin kanssa puhelimessa tajusin, että Pamilla ei kertakaikkiaan ollut enää energiaa tehdä yhtään mitään. Polttoainetankki oli tyhjä.

Annoin sille kunnon sapuskan ja se lepäsi puolisen tuntia autossa. Kun muiden tottisosuudet oli suoritettu, otin Pamin uudelleen kentälle ja treenattiin muutamia liikkeitä. Entinen Pami oli palannut! Ihana, suloinen Pampula seurasi innokkaasti, istui käskystä, oli nopea ja jopa hyppäsi hienosti!

Että siis Iisalmeen saakka piti tämä läksy lähteä opettelemaan. Harmittaa vieläkin! Nyt meillä onkin koko tuleva kesä aikaa tehdä kivaa tottista ja hioa sitä kuntoon. Tuskin nimittäin enää tänä vuonna hakukisoihin päästään.