Meillä töissä riehuva norovirus tarttuisitten minuunkin. Tauti alkoi torstai-iltana yhtä aikaa Teho-osaston kanssa. Perjantai-iltapäivään saakka oli melko kamalaa, mutta sitten alkoi jo tee ja leipä pysyä sisällä.

Lauantaiaamuna tuntui paremmalta. 4 ihmistä koirineen tuli meille ja suunnistimme Lotman taakse metsään hakua treenaamaaan. Tallasimme kohtuullisen alueen sekalaiseen metsään, jossa oli vaikka minkälaista puskaa, puuta, kiveä, mätästä, heinää ja perällä jopa kunnollinen oja.

Pamille ajattelin ottaa helpohkon neljän maalimiehen treenin, jossa ensimmäinen ja viimeinen palkkaavat, mutta kahden maalimiehen kohdalla opetellaan palkkaamatta jättämistä.

Tuuli oli kuitenkin melko voimakas ja pyöri vähän miten sattuu, ilma oli varsin lämmin ja maastokin osoittautui melko haastavaksi, joten muutin hieman suunnitelmaa ja varustin maalimiehet suunnitelmalla B, jos kaikki ei sujukaan ihan helposti.

Tein harjoituksen kiintorullalla, mutta varmuuden vuoksi annon maalimiehille irtorullat mukaan. Kaikille myös makkararasiat taskuun siltä varalta, että tarvitaan palkkausta.

Ensimmäinen maalimies oikeassa etunurkassa umpipiilossa (ecover-eristerullan sylinteri, peitetty maastoverkolla). Meni upeasti ja maalimies palkkasi makkaralla, kuten oli suunniteltu. Sitten etenin liian pitkälle keskilinjalla, ja Pami sai ilmeisesti hajun vasemman takakulman viimeisestä ukkelista. Kutsuin sen pois ja palasin hiukan keskilinjaa taaksepäin. Pami lähti aika mukavasti ja pian saikin hajun toisesta maalimiehestä, joka oli kuusen alla pressuun kääriytyneenä alueen puolivälissä. Ilmaisu hyvä, mutta näytölle lähtö hiukan epävarma, koska Pamilla tuntui olevan mielessä äskeinen kielto. Siksipä maalimies sai palkata makkaralla.

Kolmannella tuli ikävä kämmi. Lähetin Pamin oikealle, jossa maalimies melko takana alueella kiviraunion takana maastoverkon alla. Pami etsi hienosti ja löysi hienosti. Etenin keskilinjalla, mutta perässäni tulevat kaksi maalimiestä jäivät pitkälle taakse enkä huomannut hoputtaa heitä mukaani. Pami palasi heidän luokseen rulla suussa ja säikähti, kun minä en ollutkaan heidän joukossaan ja pudotti rullan suustaan heidän edessään. Häkellyin tilanteesta aivan tyystin ja kysyin, mitä nyt tehdään. Lea sanoi, että ei kun uudestaan vaan maalimiehelle, pitäähän rulla tuoda mammalle asti. Ok, lähetin uudelleen. Mutta Pami-paralle on opetettu vain ja ainoastaan yksi selkeä koreografia alusta asti: etsintä-ilmaisu-näyttö-palkka. Se lähti siis mielestään näytölle. Maalimies kertoi, että se oli tullut, asettunut maahan ja odottanut palkkaa. Kun hän ei liikahtanutkaan, enkä minä tullut perässä, Pami oli noussut seisomaan ja lähtenyt epävarmaana hiljaa kävelemään pois. Kutsuin sitä ja se tuli luokseni keskilinjalle. Lea kehotti lähettämään uudelleen, ja lähetin. Onneksi maalimies oli fiksu ja antoi Pamille irtorullan. Ilmaisu siis hyvä, ja mentiin näytölle. Maalimies palkkasi makkaralla ja kehuttiin pikku koiraparkaa hurjasti. Että mua harmitti. Ihan mielettömästi.

No, yksi ukko oli vielä metsässä, juuri se, jonka hajulta olin jo kerran kutsunut Pamin pois. Pami lähti hiukan epävarmasti. Tuuli pyöri aivan miten sattuu ja Pami nousi ylös rinnettä vasemmalle eikä saanut hajua takakulmasta. Kutsuin sen pois ja lähdettiin yhdessä kaikessa rauhassa etsimään hajua. Saimme edetä tosi pitkään viistosti vasemmalle päästäksemme tuulen alle, ennen kuin Pami yhtäkkiä sai hajun ja pinkaisi piilolle. Hyvä ilmaisu kiintorullalla ja näytöltä makkaraa ja patukka, jota sitten riepoteltiinkin pitkin metsää.

Ja mitä tästä opimme? Varmista ja vahvista! Varmistan, että koiralle annetaan kaikki edellytykset onnistua, eikä mitään ylimääräisiä kommervenkkejä tule eteen, vaan koiraa onnistuu tehdessään juuri siten, kun sille on opetettu. Vahvistan Pamin itseluottamusta ja motivaatiota tuuliharjoituksilla ja onnistumisilla sekä hyvällä palkkauksella.

Unelmakin pääsi hommiin. Laitettiin valmiiksi kaksi maalimiestä, oikeaan etukulmaan sinne umppariin ja toinen vasemmalle puoliväliin  kuusen alle pressuun. Ilmaisut irtorullalla ja palkkana makkaraa sekä viimeiseksi patukka. Toimi kuin unelma. Väliin tuli kaksi erinomaista tyhjää pistoa. Minun hassu, iloinen ulpukkani piti lystiä metsässä ihan kympillä <3. Ihan alkoi harmittaa, että olen päättänyt kisata tänä kesänä Unelman kanssa vain jäljellä ja Pamin kanssa vain haussa. Mutta ehkäpä loppukesästä voisi jo...hmmm.

Pois lähtiessämme sattui ikävä haaveri, kun moottoripyöräilijä kaatui suoraan Johannan auton eteen. Jouduttiin selvittelemään tilannetta aika pitkään. Onneksi ei kuitenkaan käynyt pahemmin. Toivottavasti tämän jälkeen nähdään poliisi edes joskus valvomassa nopeuksia meidän kylällä!

Päivää ilahdutti vielä Aija, joka soitti Rinin upeasti menneestä luonnetestistä. Sen sijaan norovirus ilmoittaa vielä olevansa paikalla.