Flunssasta huolimatta läksin Unelman kanssa Pohjanmaalle Sieviin, kun saatiin peruutuspaikka mejä-kokeeseen. Olipa sinne pitkä matka! Mutta matkailu avartaa ja koirakekkereissä tapaa aina uusia, mukavia ihmisiä. Sitä paitsi oli taas tilaisuus viettää laatuaikaa Unelman kanssa; Pami lähti isin kanssa muikkumarkkinoille Lieksan Vuonislahteen. Menomatkalla kävimme Hannen luona yllätysvisiitillä Iisalmen Mustissa ja Mirrissä. Kylläpä Unnu ilahtui! Se hyrräsi hepulirinkiä parkkipaikalla ja riekkui sisällä myymälässäkin ihan hulluna. Hassu pikku koira! Herttakin tuli nutuutettavaksi vaikka vähän isottelikin Unelmalle. Unski oli tietysti kiinnostuneempi myymälän erinomaisesta leluvalikoimasta kuin kavereista, ja uppoutui täysillä shoppailuun. Pakkohan sille oli ostaa "osta 3 - maksa 2" -korista 3 piippaavaa pehmolelua (ihme kyllä, kaikki ovat vieläkin ehjiä!).

Keski-Pohjanmaan Koirakilta ry:n järjestämän kokeen kokoontumispaikkana oli viihtyisä Loma Hietala, jossa kissojen, vuohien, kanojen ja kanien lisäksi oli myös 12 hevosta. Majoituimme punaiseen tupaan ja kävimme puolen tunnin kävelyllä ennen jälkitalkoita. Sain parikseni Marjaanan, jonka kanssa ahkeroimme kaksi avo-luokan jälkeä. Koemaasto sijaitsi aika kaukana Loma Hietalasta, Reisjärven tien varressa, joten lisää autoilua tuli aika tavalla. Iltasella tehtiin Unelman kanssa kunnon lenkki, kävin saunassa ja katselin telkkarista ihan kamalaa ruotsalaisjännäriä. Hyvinhän se oli tehty, mutta jäi kammottavaan kohtaan ja tunnelma oli jotensakin hyytävä. Nukuin tosi huonosti sen ja koejännityksen takia. Taaskaan ei jännittänyt meidän koesuoritus, vaan se opastaminen!

Aamu valkeni pilvipoutaisena ja teimme Unelman kanssa reippaan lenkin ennen aamupalaa. Kokeen ylituomari Jouni Simola oli oikein mukava ja rento. Sain opastettavakseni jäljen nro 2 ja oman koejälkeni osui arvan numerolle 3. Kätevää, ei turhaa odottelua siis! Opastus meni hyvin, en eksynyt ja tuomari kiitteli hyvästä jäljestä. Harmi, että jäljestäjät Sanna ja karvabassetti Sakke harhautuivat 3 kertaa riistan perään, ja heidän kokeensa keskeytettiin. Sakke jopa alkoi ajohaukun jäniksen perään ja pulahti puroon innoissaan pupun hajusta.

Sanna olikin sitten oppaana meidän jäljellä. Maasto oli aluksi kuivaa mäntykangasta, muuttui ensin sekametsäksi mutta jälki seurasi vanhaa metsäautotien pohjaa, sitten upottavaksi suoksi ja suopursukoksi ja lopuksi palasi takaisin kankaalle. Suolla oli tosi vaikeakulkuista ja pari kertaa Unski pysähtyi murmettamaan ja piipittämään minulle. En uskaltanut sanoa mitään (kuulin jälkeenpäin, että kyllä koiraa saa kehua), ja niinhän se Uu sitten jatkoi hommaa, kun ei muutakaan keksinyt.

Tällä kertaa Unski merkkasi makaukset kunnolla ja pysähtyi tutkimaan kaatoa kaikessa rauhassa. Tuomarin luvan saatuani palkkasin Unelman wubballa, jonka se tyytyväisenä kantoi autolle saakka. Tuomari sanoi, että onhan se paimenkoiralle vähän vaikeaa tuo jäljen ajaminen, kun samalla täytyy koko ajan pitää huoli, että koko lauma pysyy perässä.

Sitten käytiin Unskin kanssa purkamassa kakkosjälki ja mentiin Loma Hietalaan lounaalle ja odottelemaan kokeen päättymistä. Juhlapäivän kunniaksi oli tarjolla täytekakkukahvit, sillä eräs järjestävän yhdistyksen aktiiveista oli juuri täyttänyt pyöreitä. Kinuskilakkakakkua, nam! Unski sai nuolla kermat lautaselta.

Taaskaan en oikein tiennyt, mitä odottaa, mutta ällistys lisääntyi sitä mukaa, kun tuomari alkoi lukea arvosteluja, ja havaitsin, että meidän arvostelu luetaan avo-luokan viimeisenä, eli parhaana! Ja tässä se on:

a) Jäljestämishalukkuus (0-6) 5 p.

b) Jäljestämisvarmuus (0-12) 12 p.

c) Työskentelyn etenevyys (0-10) 9 p.

d) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen (0-14) 14 p.

e) Käyttäytyminen kaadolla (0-3) 3 p.

f) Yleisvaikutelma (0-5) 5 p.

Laukauksien sieto: Hyväksytty.

Yht. 48 p. AVO1.

Koeselostus: "Rauhallinen, ohjattu lähtö. Unelma jäljestää rauhallisesti edeten jäljen päällä. 1. kulmalle tullaan jäljen päällä ja makuu merkataan tarkasti. 2. osuus edetään rauhallisesti kuten edellinenkin, mutta Unelma joutuu tarkastamaan ohjeita ohjaajalta muutaman kerran. Toiselle kulmalle tullaan suoraan ja makaus merkataan tarkasti. Viimeinen osuus on edelleen jälkitarkkaa ja rauhallista jäljestystä suoraan sorkalle, joka tutkitaan. Erinomainen suoritus. "

Olin tietysti hurjan iloinen! Harmitti vain, etten ollut älynnyt kehua Unelmaa, kun se osoitti pientä epävarmuutta homman mielekkyydestä (fiksu koira!) toisella jälkiosuudella. No, tiedänpähän seuraavan kerran, jos päästään joskus voittajaluokan kokeeseen!

Ajelimme kotiin väsyneinä ja onnellisina. Hannu odotteli aidon shamppanjapullon ja juhlaillallisen kera.