Perjantaina ajelin koirien kanssa Heinolaan. Lupasin tehdä ystäväni puolesta eurovaalityötä, eli levittää julisteita kaikille paikkakunnille, joiden läpi ajelen. Siinäpä hommaa kerrakseen, mutta toivottavasti kannattaa!

Varsinainen syy mennä Heinolaan oli kuitenkin nuorenparin ensitreffit. Tiia lupasi tulla Lucan kanssa Lahdesta Heinolaan hieman vastaan ja säästää näin minulta aika monta ajokilometriä. Tavattiin vanhalla raviradalla. Luca on Ihana ja Lutunen, juuri sellainen uros jollaisen minäkin haluaisin jos olisin urosta ottamassa! Hyväpäinen, avoin, iloinen, hauska, herttainen, toimelias, komea. Hyvä väri, hyvät liikkeet, tasapainoinen rakenne, hyvä terveys. Mahtava suhde Tiian kanssa, rakastaa ja palvoo emäntäänsä.

Pami taisi jo ihastua. Pamihan hurmataan - ei suinkaan ylenpalttisella liehittelyllä ja tungettelevalla nuuskimisella, vaan pitkillä pyrähdyksillä (Wau! Miten kovaa se juoksee!), nopeilla käännöksillä (Wau!Mikä kurvitekniikka!) ja kohteliailla leikkiinkutsuilla. Ja asiaa auttoivat huomattavasti myös Tiia-emännän taskusta löytyneet lihapullat!

Luca totisesti osasi olla kohtelias ja viehättävä. Olihan se pantu aika kovaan testiin heti ensitreffeillä: anoppi oli mukana. Luca hurmasi sekä äidin että tyttären tasapuolisesti.

Tiia ja Luca.

Hei, mitä työ nuoret löysitte?

Täh? Namuja?

Pamin kieli!

Anopille kans!

Treffeiltä ajelimme julisteita levitellen Jyväskylään mummolaan. Ilta vierähti veljeni perheen raksalla vieraillessa ja lenkkeillessä.

Uuden talon pihalla, vas: Martta, Kerttu, Pami, Unski ja minä sekä ongella Eino.

Lauantaiaamuna aikainen herätys ja Lievestuoreelle Vesikoirat ry:n järjestämään MH-luonnekuvaukseen työläiseksi. Uusi rotututtavuus olivat portugalinvesikoirat; hauskoja ilopillereitä ja huvittavan näköisiäkin! Pitkä päivä venyi entisestään kun kotimatkalla kiertelin vielä julisteita levittelemässä ja kotona piti vielä siistiä koirat seuraavan päivän näyttelyä varten.

Sunnuntaiaamuna olisi saanut nukkua pitempäänkin, mutta olinkin pystyssä jo ennen kahdeksaa. Taas koirat autoon ja Juukaan koiranäyttelyyn. Olipa mukava olla taas kesänäyttelyssä: pieni, rauhallinen näyttely, leppoisa tunnelmaa, ei haukkuvia koiria eikä muutakaan mekkalaa ja hieno sää (ainakin vähän yli puoleen päivään). Pami ei taas tykännyt yhtään eikä piilotellut ikävystymistään. Unski taas oli aivan elementissään:  olisi rynnistänyt mihin kehään tahansa milloin tahansa, halusi moikata kaikkia, makaili muka coolina ja kauneudestaan tietoisena ihmisten jaloissa, ja lopulta tietysti rynnisti kehästä suoraan kohti leluosastoa.

Taidetaankin tosiaan keskittyä Unskin kanssa näytelmiin, kun se nauttii niin kovasti. Ja ensi kesänähän se pääsee jo ilmaiseksi.

Näyttelystä vielä ajoimme Kolille Matti-veljeäni ja Kuura-hauvaa tapaamaan. Matti ja Kuura olivat Kolilla Kuuran kasvattajan  luona "lemmenlomalla". Kuuralla oli paikan päällä sulhanen, joka oli kyllä kovin rakastunut, mutta ujo astumaan. Saas nähdä, tuleeko pikkuisia lapinkoiria. Koirat olivat kovin iloisia toisensa tavatessaan. Matti esitteli paikkoja ja hauvat telmusivat ympäriinsä Kolin upeissa maisemissa.