Pääsimme Viian kanssa kaksi kertaa hakumetsään tällä viikolla. Maanantaina oli oman ryhmämme treenit Jaamankankaalla ja torstaina Mari kutsui meidät ryhmänsä treeneihin Selkielle.

Viialle vahvistetaan nyt vain motivaatiota ja tehdään varmoja löytöjä ja suoria pistoja. Haamuja ja ääniapuja siis. Tyttö lähtee kuin ammus, mutta pyrkii etsimään silmillään. Siksi laitamme maalimiehet lähes aina hyvin piiloon. Torstain treeneissä Viia kohtasi metsässä aivan uuden asian: sen kuuluisan Umpparin (= umpipiilo). Mari istui kevythäkissä, kasvot kylläkin näkyvissä mutta poispäin keskilinjalta eli koiran tulosuunnasta. Viia katseli piiloa takaapäin ja heilutti häntää, kurkotti sitten vielä lähemmäs häkin takaseinää ja heilutti häntää, mutta kun maalimies ei huomannut pikku koiraa, Viia tuli takaisin keskilinjalle. Lähetin uudelleen ja pyysin Maria kutsumaan Viiaa. Silloin tyttö ymmärsikin kiertää piilon ympäri ja ilahtuneena leikki Marin kanssa wubballa.

Molemmissa treeneissä Viian etsittäväksi laitettiin neljä maalimiestä. Palkkana on aina wubba, koska syöminen ei ole niin mukavaa. Loppupalkkana lisäksi lussupallo, joka on ihan paras.

Löysin laatikosta vanhan kameran, joka ei pelitä ihan täysillä, mutta kyllä sillä näköjään jonkinlaisia kuvia saa. Tässä siis kesäpäivän viettoa kotipihalla eilen:

^"Mitä ne räksät siellä metelöi?"

 

^Pami nauttii kesästä.

 

"Kuulehan nulikka, nyt saat..."

 

 

"...tästä ja tästä!"

 

^Nallemummu viheriöllä.

 

Piiviskän naama.