Käytiin sitten lauantaina kokeilemassa Pamin kanssa, miltä voittajaluokan hakukisa tuntuu. Keli oli tuuleton, vettä satoi välillä kovastikin, ilman lämpötila n. +9. Meidän suoritus alkoi esineruudulla. Pampula juoksi ruudun läpi joka suuntaan kovaa vauhtia, mutta toi vain yhden esineen (kisan yhdeksästä koirasta vain yksi nosti 3 esinettä). Hakuradalle pääsyä jouduttiin odottelemaan tosi kauan, ja pelko vain kasvoi, kun yksi toisensa jälkeen tuli sieltä pois naama myrtyneenä ja sanoi keskeyttävänsä. Meidän vuoron alkaessa ei onneksi satanut ja fiilis oli muutenkin hyvä. Hakurata oli mielestäni hyvä, sopivan vaikea. Keskilinjan hahmottaminen oli vähän vaikeaa, vaikka se oli merkattu nauhoilla.

Lähetin Pamin ensin vasempaan etukulmaan, hyvä pisto. Sitten oikeaan, hyvä pisto myös. Etenin ainakin 40 askelta ja laitoin Pamin vasemmalle. Ihan kiva pisto, sitten oikealle. Lähdin taas etenemään reippaasti, mutta pikkukoira tulikin takaisin rulla suussa. Kas, näytölle lähtö takkusi jostain syystä! Mutta ukko saatiin ylös ja kehuin koiraa kovasti. Etenimme taas hyvän matkaa ja lähetin sitten Pamin vasemmalle ylärinteeseen. Se viipyi kauan, ja olin ihan varma, että toinen ukko nousee sieltä. Pamppu tulikin takaisin ilman rullaa, joten olin varma, että se puoli tuli ainakin tarkastettua kunnolla. Sitten lähettelin Pamia molempiin suuntiin ja etenin vauhdilla. Oikealle puolelle en saanut sitä enää hyvin uppoamaan, mutta vasemmalta se tuli  rulla suussa. Nyt oli näyttövauhti hyvä, ja ukko löytyi todella jyrkästä rinteestä. Kehuin taas kovasti ja keskilinjalle palattuani lähetin reippaasti oikealle. Pami teki lyhyen piston. Silloin tuomari sanoi, että yksi maalimies on jäänyt taakse ja alue loppuu tähän. Olin edennyt 300 metrin alueen 14 minuutissa. Hyvä minä! Kaikkein eniten nimittäin pelkäsin, että aika loppuu ja lähetän koira liian tiheään!

Jäänyt maalimies oli vasemmalla siellä, missä Pami oli viipynyt. Umpipiilo oli pysty kompostitötterö. Maalimiehen mukaan Pami oli käynyt siellä. Jossu ja Päivi sanoivat, että heidän mielestä Pamilla oli rulla suussa, kun se tuli rinteen harjalle, mutta hetken päästä sillä ei enää ollut sitä. Pampula oli siis epävarma piilosta.

Hyvä, että koira toimi vielä tuon epävarman tilanteenkin jälkeen mainiosti. Tuomari antoi kehuja ilmaisuista ja moitteita paikoitellen huonosta risteilystä ja siitä, että kehuin liikaa koiraa. Kehuin Pamia tietoisesti "kielletyissä paikoissa" eli kun se oli tuonut rullan, sanoin "irti" ja "hyvä" (toisella kerralla taputin sitä) saadakseni sen lähtemään näytölle innokkaasti, vaikka sinne piti mennä hitaasti. Laskeskelin, että jos kaikki ukot löytyy, niin pari menetettyä pistettä liioista kehuista ei haittaa; jos taas kaikki ukot ei löydy, niin ei ole mahdollisuutta tulokseen kuitenkaan. Lopputulokseksi jäi henkilöetsinnästä 108 pistettä, eli esineen kanssa maasto yhteensä 118.

Päätin tehdä tottiksen kuitenkin, jos ei muuta niin harjoituksen vuoksi ja että saataisin vähän tuomarille hommia. Seuraaminen oli paikoin väljää, kapulaa ei pureskellut, mutta pyöritteli suussa (tuomarin sanoin). Istui lähes koko paikallaolon ja eteen lähetettäessä meni maahan vasta kolmannella käskyllä. Muuten teki kaiken suht hyvin. Pisteitä tuli 81.

Olen tyytyväinen, että uskalsin kokeilla. Ja kuten Hanne sanoi, nyt taas tietää, mitä treenata: siis erilaisia umppareita, risteilyä ja voittajan tottista. Kaikki muut voittajaluokan koirakot (4) keskeyttivät.  Avoimessa 1 kilpailija, ei saanut tulosta, alokasluokassa (4 kilpailijaa) tuli yksi tulos.