Tänään koitti se päivä, kun meidän kylätien varrella oleva etelärinne oli sen verran lumesta paljas ja kuiva, että en voinut vastustaa maastokiusausta. Tilaa olisi ollut suuremmallekin esineruudulle, mutta halusin kevään ensimmäisestä harjoituksesta helpon, hauskan ja vauhdikkaan, ja tallasin vain n. 30 X 30 m kokoisen ruudun, joka oli vielä takalaidastaan epäsäännöllinen, kun se rajoittui hiekkakuoppaan. Viskelin sinne 6 esinettä (oikeastaan 7, mutta pullon korkki oli niin pieni ja huomaamattoman värinen, että se hävisi maastoon, eikä meistä kukaan löytänyt sitä).

Pami pääsi hommiin ensimmäisenä. Ei tarvinnut muistuttaa, mistä on kysymys. Vauhtia oli hurjasti, ja nopeaan tahtiin pami toi käteeni vihreän rukkasen, punaisen rukkasen ja nahkalompakon. Palkkasin pikku namulla jokaisesta tuonnista ja lopuksi tietysti oli hurja wubbaleikki.

Unelma oli vähintäänkin yhtä innokas, vauhti on vanhalla rouvalla onneksi hiukan maltillisempi ja nenän käyttö ainakin näyttää tehokkaammalta. Unski tietysti kävi merkkaamassa ensin ne paikat, mistä Pami oli jo poiminut esineet, mutta villalapanen ja pieni lippis löytyivät suuremmitta vaikeuksitta. En kiirehtinyt yhtään luovutuksen kanssa, ja ne olivatkin siistit ja rauhalliset loppuun saakka, ilman pureskeluja ja pudotteluja. Kolmas esine, lypsykumi, oli melko lähellä etureunaa keskellä, ja tuotti hieman enemmän päänvaivaa Ulpukalle. Mutta kyllä se vaan jaksaa etsiä ja etsiä - ei ole kyllä pelkoa, että tuo tytteli lopettaisi hommat kesken! Ja lopuksi annettiin wubballe kunnolla kyytiä.

Todella hyvä ja innostava harjoitus, ja tuli keväinen olo!