Pulmu, melkein 9 v.

Pulmu (Patchcoat Pawnee) perheineen - pikku Liljaa lukuun ottamatta - kävi tänään kylässä. Kylläpä oli mieluisa vierailu! Pulmu oli aivan entisensä - ehkä vain hieman hieman pyöristynyt tuuhean aluskarvan myötä. Iloinen, suloinen, kaunis, terve - ja samanlaiset jutut kuin Unelmalla. Ihan piti pariin kertaan kysyä, että kumpi sen sanoi - Unski vai Pulmu? Pulmunkin parhaimpia ominaisuuksia on täysi varmuus pikkulasten kanssa. Sille oma perhe - ja etenkin lapset - ovat kaikki kaikessa. Tervetuloa pian uudelleen - Liljan tapaamista odotellen!

Minna tervehtii merlesirkusta.

Aarre heittää lelua korille.

(Kääks, mikä kuvakulma!) Pami, Viia, Unelma ja Pulmu.
Aarre ottaa KUNNOLLA vauhtia.

Illalla oli vuorossa Josepan hakutreenit Onttolan raunioradalla. Itse olin toivonut, että menisimme sinne treenaamaan, koska toivoin, että saisin Viiaa käyttämään paremmin nenäänsä. Metsässä - ainakin aukeilla paikoilla - se etsii mieluusti silmillään. Raunioradalla siihen ei kertakaikkiaan ole mahdollisuuksia. Koska Viia on rohkea ja irtoaa hyvin, tarkoituksena oli lisätä sen motivaatiota vaikeampien piilojen ja alustojen kautta. Ensimmäinen maalimies oli umpiroskiksessa ihan polun varrella. Viia paikallisti maalimiehen hyvin, yritti kiivetä roskiksen päällekin, mutta ei oikein tajunnut mitä olisi pitänyt tehdä, ennen kuin maalimies alkoi jutella kannen raosta. Kehuin koiraa ja avattiin kansi ja oi! Sieltähän paljastui maalimies wubban kanssa! Hetken leikin jälkeen otin lelun pois ja kehotin Viiaa etsimään lisää ukkoja. Tosi upeasti se paikallistikin maalimiehen viemäriputkesta tiilikasan harjalta. Upea löytö! Ja jälleen wubba! Kun lähdimme etsimään kolmatta maalimiestä, Viia oli jo aivan innoissaan. Kolmannelle pitikin mennä suurten betonilaattojen, kattopeltilevyjen ja "huonon katon" kautta - mutta sielläkin oli wubba! Neljäs maalimies oli "ihan helppo": Piiloutunut metsikköön kaapelikelan taakse. Helppo nakki! Uskon, että tällä harjoituksella pääsimme päämäärään: lisäsimme Viian intoa, oma-aloitteisuutta, nenänkäyttötaitoa ja ilmaisuvalmiuksia myös vaikeammassa maastossa ja umpipiiloissa.

Ja sitten koitti varsinainen yllätys:

Kun meillä kaikilla oli raunioradalla niin mukavaa (paitsi miulla viemäriputkessa), eikä kenelläkään ollut kiire pois (paitsi miulla vessahätä), myös Unski ja Pami saivat mahdollisuuden pikku treeniin! Itse asiassa ryhmä olisi ollut valmis vaativampaankin harjoitukseen, mutta otin molemmille mummeleille yhden ukon. 

Kumpikaan ei ollut tehnyt yhtä ainutta hakuharjoitusta sitten viime marraskuun. 

Annoin maalimiehille ohjeet mennä ihan mihin tahansa - mieluummin varsinaisen raunioalueen taakse, ettei vain sattuisi mitään putoamisia tms. Pami kun ei ole lainkaan etsinyt raunioilla, ja vauhtia saattaa olla vähän liikaa.) Ihanat maalimiehet ottivat omia namujaan taskuihinsa, kun en ollut osannut ollenkaan varautua moiseen tilaisuuteen.

Siispä mummelit ulos autosta, ensin Pami Lealle hihnaan ja Unskille PK-liivit päälle ja kiintorulla kaulaan. Ai tiesikö mummo, mitä piti tehdä? Tuskin pysyi liinassa. "Ratamestari" näytti alueen ja lähetin Uu-mummun menemään. Hieno, laaja, syvä pisto alueen vasempaan laitaan. Sitten kehut ja uudelleen lähetys. Kotvan seikkailtuaan mummeli tuli kiintorulla suussa ja toimi kuin unelma: "Irti!"-käskyllä rulla suusta, sivulle ja liina kiinni. "Näytä!" -käskyllä täyttä höyryä maalimiehen luo namuja syömään. Loppupalkkana oli wubba, jota Unski vinguttikin koko matkan Lean ja Pamin luo.

Sitten oli Pamin vuoro. Ihan yhtä innoissaan - ellei vielä enemmänkin - oli tämä mummeli. Ensimmäinen pisto oli hieno, pitkä, syvä ja laaja. Sitten Pami palasi luokseni kannustusta ja uusia ohjeita saamaan. Ja toiselta pistolta se palasi kiintorulla suussaan, heitti sen käskystä pois ja lähti nappulat kaakossa näytölle. On se niin hieno. Ihanalla maalimiehellä oli ihania herkkuja ja lopuksi löytyi myös ihana lussupallo. Maalimielheltä palatessamme  seuraamme liittyi Unelma, joka ei ilmeisestikään ollut kertakaikkiaan pysynyt Lean käsissä. Tyytyväiset mummelit saivat kanniskella lussupalloa ja wubbaa kilpaa autolle.

Niin se vaan on: Kun kerran oppii ajamaan pyörällä, ei tee enää virheitä siinä hommassa. Vanha koira on ajatuksen jatke ja muuttuu pikkuhiljaa ihmiseksi. Vanha koira kaikkine puutteineenkin on luotettava ja uskollinen. Olipa kyse hausta tai lasten kaitsennasta. - Mikä tietysti on kaikista tärkein tehtävä.

Aivan ihana päivä.

Kiitos kaikille mukana olleille!