Aikoinaan pilasin Unskilta luoksetulon harjoittelemalla pysäytystä. Siksi varoin visusti Pamin kanssa tekemästä samaa virhettä, mutta onnistuinpa silti. Viime viikon tokotreeneissä harjoittelin hienoja luoksetuloja ilman pysäytyksiä; Pami tuli ihan kiinni ja palkkaa napsahti aina takin helmasta. Sitten noin kahdeksannella kerralla pysäytinkin sen, ja muuta ei tarvittu. Sen jälkeen en saanut enää Pamia lähelle "tänne" -käskyllä, vaan se jäi eteeni parin metrin päähän seisomaan.

No, opetin sitten luoksetulon kokonaan uudestaan eri käskyllä. Aluksi Pami eteen istumaan ja kontaktista sanon "hit" ja palkka napsahtaa helmasta. Sitten hieman kauempaa. Ja kauempaa. Ja välillä taas läheltä. Ja kauempaa. Tuntuisi toimivan. Nopeuttakin on enemmän kuin vanhalla "tänne" -käskyllä saatiin aikaiseksi.

Tämän viikon treeneissä ilmeni uusi ongelma paikallamakuuseen: Pami ei mene maahan, jos kaikki sanovat käskyn yhtä aikaa. Harjoittelimme siis sitä useampaan otteeseen. Sitten pidettiin hieman hauskaa rallytokon tyyliin: mukana kulkemista juosten ja tötteröiden välistä pujotellen. Pami oli ihan innoissaan .

Sitten tuli aika harjoitella luoksetulon pysäytyksiä, iiiiks. Sonja neuvoi kahden namin systeemin, mutta arvaten että sellainen ei Pamin kanssa toimi, opetin Pamin kiertämään - Helmisen Hannan opetuksia muistellen. Lähellä oli sopivasti kaksi koivua sopivalla etäisyydellä toisistaan. Aika pian Pami älysi uuden käskyn. Kenties tästä on hyötyä jatkoharjoittelussa.

Myös pikku PiiVii (joka ei todellakaan ole mikään pikku) on käynyt perustokossa. Olemme harjoitelleet edelleen perusasentojen hakemista, ja tällä viikolla tuli uutena asiana luoksetulo. Vahingosta viisastuneena "hit" -käskyllä napsahtaa Viiallekin nami helmasta - tai tällä hetkellä vielä suusta, koska harjoittelemme lähelle istumista siten, että itse istun tuolilla - tokotreenipaikalla penkillä.

Sunnuntaina pidimme kolmeen naiseen ja seitsemään koiraan hakutreenit meidän kylällä Lotman metsikössä. Mukana siis Hilkka, Satu ja minä sekä koirat Kiri, Valo (ensimmäistä kertaa hakuilemassa), Topi, Viiru, Unski, Pami ja Viia. Sekä vielä pikku Mörkö aluetta tallaamassa ja loppulenkillä.

Jokaiselle koiralle otettiin vain kaksi maalimiestä, mutta tuhraantuihan siinä silti useampi tunti. Pamin kipeä selkä näkyy kyllä: Se ei lähde täysillä, kiertää pahat maastopaikat ja välttää hyppäämistä. Mutta niiiiin nauttii tekemisestä! Unski taas oli tietysti aivan liekeissä. Viialle tehtiin ensimmäiset pimeät maalimiehet. Ensimmäisen puolelta tuli hyvä tuuli; Viia sai hajun helposti ja teki iloisen löydön. Toiselle puolelle Viia lähti myös hienosti, mutta jäi sitten seisomaan ja katselemaan. Tuulesta ei ollut apua. Yhtäkkiä tyttö lähti ja pinkaisi suoraan kuusen alle maalimiehen luo. Kiva löytö tämäkin! Luulimme Satun kanssa, että Viia teki ratkaisun itse, mutta Hilkka kertoi antaneensa sille pienen ääniavun. Pääasia joka tapauksessa, että tuli onnistunut löytö! Hyvät maalimiehet kouluttavat koiran!