Laumamme kasvoi eilen yhdellä uudella jäsenellä, kun meille muutti pikkuruinen Mauno-kissa, ikää lähestulkoon 10 viikkoa. Kun Börjestä aika jätti viime syyskuussa, niin olin melkein valmis vannomaan, että toista kissaa meille ei sitten oteta. Kuitenkin Onni, 4 v., on vaikuttanut kovin yksinäiseltä tässä talven aikana, se on kova poika seurustelemaan ja leikkimään. Kun sitten Kuttukuun Sinikalla oli sopivasti kissanpentuja, niin päätettiin ottaa Onnille pikkuveli.

Mauno on reipas pikku vesseli. Se on tutustunut taloon nyt vuorokauden verran, löytänyt monta kivaa koloa, pyytää äänekkäästi ruokaa ja yhtä äänekkäästi ilmoittaa, että ei nyt millään muista, missä se hiekkalaatikko olikaan, ja hätä olisi kova. Unelma pelkää Maunoa, Pami on epävarma ja mielellään väistelee, vaikka utelias onkin. Onnin mielestä Mauno on toistaiseksi vielä tunkeilija ja rauhanjärkyttäjä. Eiköhän sopu ala tässä pikkuhiljaa syntyä. Toivomme kovasti, että Onnista ja Maunosta tulisi parhaat kaverukset.

Tässä hieman Maunon puuhia ensimmäisenä päivänä uudessa kodissa:

"Sainpas!"

"Nyt äkkiä saalis varmaan piiloon..."

"Tämä paikka vaikuttaa liittyvän jotenkin ruokailuun."

"Hmm, minkähänlaiset näkymät tuolla ylhäällä olisi?"

"Ihanteellinen paikka päiväunille!"